Return to Video

Pakoni Pohjois-Koreasta

  • 0:00 - 0:02
    Pikkutyttönä
  • 0:02 - 0:05
    pidin maatani planeettamme parhaana
  • 0:05 - 0:09
    ja vartuin laulaen laulua
    "Ei mitään kadehdittavaa."
  • 0:09 - 0:11
    Olin täynnä ylpeyttä.
  • 0:11 - 0:13
    Koulussa käytimme paljon aikaa
  • 0:13 - 0:15
    Kim Il-Sungin historian opiskeluun,
  • 0:15 - 0:19
    mutta ulkopuolisesta maailmasta
    opimme vain,
  • 0:19 - 0:24
    että Amerikka, Etelä-Korea ja Japani
    ovat vihollisiamme.
  • 0:24 - 0:27
    Vaikka pohdiskelin usein
    ulkopuolista maailmaa,
  • 0:27 - 0:31
    ajattelin viettäväni koko elämäni
    Pohjois-Koreassa,
  • 0:31 - 0:35
    kunnes kaikki äkkiä muuttui.
  • 0:35 - 0:39
    Seitsenvuotiaana näin
    ensimmäisen julkisen teloituksen,
  • 0:39 - 0:43
    mutta pidin elämääni
    Pohjois-Koreassa normaalina.
  • 0:43 - 0:45
    Perheeni ei ollut köyhä,
  • 0:45 - 0:48
    enkä itse ollut koskaan nähnyt nälkää.
  • 0:48 - 0:53
    Mutta eräänä päivänä vuonna 1995
    äitini toi kotiin kirjeen
  • 0:53 - 0:55
    työtoverinsa sisarelta.
  • 0:55 - 1:00
    Siinä sanottiin: "Kun luette tämän,
    kaikki viisi perheemme jäsentä
  • 1:00 - 1:03
    ovat poistuneet tästä maailmasta,
  • 1:03 - 1:07
    koska emme ole syöneet mitään
    kahteen viime viikkoon.
  • 1:07 - 1:09
    Makaamme kaikki yhdessä lattialla,
  • 1:09 - 1:18
    ja ruumiimme ovat niin voimattomat,
    että olemme valmiita kuolemaan."
  • 1:18 - 1:21
    Olin hyvin järkyttynyt.
  • 1:21 - 1:23
    Ensimmäistä kertaa kuulin,
  • 1:23 - 1:28
    että maani ihmiset kärsivät.
  • 1:28 - 1:31
    Pian sen jälkeen, kävellessäni
    rautatieaseman ohi,
  • 1:31 - 1:32
    näin jotain niin kauheaa,
  • 1:32 - 1:36
    etten koskaan saa pyyhittyä sitä
    pois muististani.
  • 1:36 - 1:39
    Eloton nainen makasi maassa,
  • 1:39 - 1:43
    ja riutunut lapsi hänen käsivarsillaan
  • 1:43 - 1:47
    tuijotti aivan avuttomana äitinsä kasvoja.
  • 1:47 - 1:51
    Mutta kukaan ei auttanut heitä,
    koska kaikki olivat niin keskittyneet
  • 1:51 - 1:56
    huolehtimaan itsestään ja perheestään.
  • 1:56 - 2:00
    Valtava nälänhätä iski Pohjois-Koreaan
    1990-luvun puolivälissä.
  • 2:00 - 2:03
    Lopulta yli miljoona pohjoiskorealaista
  • 2:03 - 2:06
    kuoli nälänhädän aikana,
    ja monet selvisivät vain
  • 2:06 - 2:12
    syömällä ruohoa, ötököitä ja kaarnaa.
  • 2:12 - 2:15
    Myös sähkökatkot yleistyivät,
  • 2:15 - 2:19
    joten kaikki ympärilläni
    oli öisin pilkkopimeää,
  • 2:19 - 2:22
    lukuunottamatta valomerta Kiinassa,
  • 2:22 - 2:24
    joen toisella puolella kotoani.
  • 2:24 - 2:30
    Ihmettelin aina, miksi heillä oli valot,
    mutta meillä ei.
  • 2:30 - 2:34
    Tässä satelliittikuvassa näkyy
    öinen Pohjois-Korea
  • 2:34 - 2:37
    verrattuna naapureihin.
  • 2:37 - 2:39
    Tämä on Amrok-joki,
  • 2:39 - 2:42
    joka toimii osana
  • 2:42 - 2:44
    Pohjois-Korean ja Kiinan välistä rajaa.
  • 2:44 - 2:47
    Kuten näette, joki voi paikoittain olla
  • 2:47 - 2:52
    hyvin kapea ja antaa pohjoiskorealaisille
    salaisen pakomahdollisuuden.
  • 2:53 - 2:55
    Mutta monet kuolevat.
  • 2:55 - 3:00
    Joskus näin ruumiiden kelluvan alavirtaan.
  • 3:02 - 3:07
    En voi paljastaa monia yksityiskohtia
    paostani Pohjois-Koreasta,
  • 3:07 - 3:11
    voin vain sanoa, että nälänhädän
    synkkien vuosien aikana
  • 3:11 - 3:16
    minut lähetettiin Kiinaan
    kaukaisten sukulaisten luo.
  • 3:16 - 3:18
    Ajattelin vain,
  • 3:18 - 3:22
    että olisin erossa perheestäni
    lyhyen aikaa.
  • 3:22 - 3:24
    En olisi voinut kuvitella,
  • 3:24 - 3:29
    että veisi 14 vuotta
    päästä asumaan yhdessä.
  • 3:29 - 3:33
    Elämä Kiinassa oli vaikeaa
    nuorena tyttönä vailla omaa perhettä.
  • 3:33 - 3:36
    Minulla ei ollut mitään käsitystä,
    millaista elämä tulisi olemaan
  • 3:36 - 3:38
    pohjoiskorealaisena pakolaisena,
  • 3:38 - 3:42
    mutta sain pian selville,
    ettei se ole vain äärimmäisen vaikeaa,
  • 3:42 - 3:44
    vaan myös hyvin vaarallista,
  • 3:44 - 3:49
    koska pohjoiskorealaisia pakolaisia
    pidetään Kiinassa

  • 3:49 - 3:52
    laittomina siirtolaisina.
  • 3:52 - 3:54
    Elämääni varjosti alituinen pelko
  • 3:54 - 3:57
    henkilöllisyyteni paljastumisesta
  • 3:57 - 4:00
    ja kauheasta kohtalosta tulla palautetuksi
  • 4:00 - 4:03
    takaisin Pohjois-Koreaan.
  • 4:03 - 4:06
    Eräänä päivänä pahin painajaiseni toteutui,
  • 4:06 - 4:08
    kun kiinalainen poliisi otti minut kiinni.
  • 4:08 - 4:12
    ja vei poliisiasemalle kuulusteluja varten.
  • 4:12 - 4:16
    Joku oli syyttänyt minua
    pohjoiskorealaiseksi.
  • 4:16 - 4:20
    Kiinan kielen taitojani testattiin,
  • 4:20 - 4:23
    ja minua pommitettiin kysymyksillä.
  • 4:23 - 4:25
    Olin niin peloissani,
  • 4:25 - 4:28
    että uskoin sydämeni räjähtävän.
  • 4:28 - 4:32
    Jos jokin vaikutti epäluonnolliselta,
    minut voitiin vangita
  • 4:32 - 4:34
    ja palauttaa kotimaahan.
  • 4:34 - 4:36
    Luulin elämäni olevan lopussa,
  • 4:36 - 4:40
    mutta kykenin hillitsemään
    sisäiset tunteeni
  • 4:40 - 4:41
    ja vastaamaan kysymyksiin.
  • 4:41 - 4:44
    Kyselyjen loputtua
  • 4:44 - 4:46
    yksi viranomainen sanoi toiselle:
  • 4:46 - 4:48
    "Tämä oli väärä ilmianto.
  • 4:48 - 4:50
    Hän ei ole pohjoiskorealainen."
  • 4:50 - 4:54
    He päästivät minut menemään.
    Se oli ihme.
  • 4:54 - 4:57
    Jotkut pohjoiskorealaiset Kiinassa
    hakevat turvapaikkaa
  • 4:57 - 4:59
    ulkomaisista lähetystöistä,
  • 4:59 - 5:03
    mutta monet voivat joutua
    Kiinan poliisin pidättämiksi
  • 5:03 - 5:04
    ja palautetuiksi kotimaahansa.
  • 5:04 - 5:06
    Nämä tytöt olivat onnekkaita.
  • 5:06 - 5:08
    Vaikka heidät pidätettiin,
  • 5:08 - 5:09
    heidät vapautettiin lopulta
  • 5:09 - 5:12
    rajun kansainvälisen painostuksen takia.
  • 5:12 - 5:16
    Nämä pohjoiskorealaiset
    eivät olleet yhtä onnekkaita.
  • 5:16 - 5:20
    Kiinassa pidätetään joka vuosi
    lukemattomia pohjoiskorealaisia,
  • 5:20 - 5:22
    ja heidät palautetaan Pohjois-Koreaan,
  • 5:22 - 5:26
    missä heitä voidaan kiduttaa,
    sulkea vankilaan
  • 5:26 - 5:29
    tai teloittaa julkisesti.
  • 5:29 - 5:32
    Minulla oli todella hyvää onnea
    päästessäni pois,
  • 5:32 - 5:35
    monet muut pohjoiskorealaiset
    eivät ole olleet niin onnekkaita.
  • 5:35 - 5:39
    On traagista, että pohjoiskorealaisten
    täytyy salata henkilöllisyytensä
  • 5:39 - 5:43
    ja kamppailla niin rajusti
    vain selvitäkseen hengissä.
  • 5:43 - 5:46
    Jopa opittuaan uuden kielen
    ja saatuaan työpaikan
  • 5:46 - 5:50
    heidän koko maailmansa voi hetkessä
    kääntyä päälaelleen.
  • 5:50 - 5:54
    Siksi, piiloteltuani henkilöllisyyttäni
    kymmenen vuoden ajan,
  • 5:54 - 5:58
    päätin ottaa riskin lähteä Etelä-Koreaan,
  • 5:58 - 6:01
    ja aloitin vielä kerran uuden elämän.
  • 6:01 - 6:04
    Asettuminen Etelä-Koreaan
    oli paljon haasteellisempaa
  • 6:04 - 6:06
    kuin olin olettanut.
  • 6:06 - 6:10
    Englannin kieli oli siellä niin tärkeä,
  • 6:10 - 6:13
    että minun oli aloitettava
    kolmannen kielen opiskelu.
  • 6:13 - 6:16
    Huomasin myös syvän kuilun
  • 6:16 - 6:18
    pohjoisen ja etelän välillä.
  • 6:18 - 6:20
    Olemme kaikki korealaisia,
    mutta mieleltämme
  • 6:20 - 6:22
    olemme tulleet hyvin erilaisiksi
  • 6:22 - 6:26
    67 vuoden kahtiajaosta johtuen.
  • 6:26 - 6:30
    Koin jopa identiteettikriisin.
  • 6:30 - 6:33
    Olenko etelä- vai pohjoiskorealainen?
  • 6:33 - 6:36
    Mistä olen kotoisin? Kuka olen?
  • 6:36 - 6:38
    Yllättäen minulta puuttui maa.
  • 6:38 - 6:42
    jota voisin ylpeänä kutsua omakseni.
  • 6:43 - 6:47
    Vaikkei eteläkorealaiseen elämään
    sopeutuminen ollut helppoa,
  • 6:47 - 6:48
    tein suunnitelman.
  • 6:48 - 6:52
    Aloin opiskella yliopiston pääsykokeisiin.
  • 6:52 - 6:56
    Juuri alkaessani tottua uuteen elämääni,
  • 6:56 - 6:58
    sain järkyttävän puhelun.
  • 6:58 - 7:00
    Pohjois-Korean viranomaiset
  • 7:00 - 7:03
    sieppasivat perheelleni lähettämäni rahat,
  • 7:03 - 7:05
    ja rangaistukseksi perheeni aiottiin
  • 7:05 - 7:08
    pakottaa muuttamaan
  • 7:08 - 7:11
    asumattomaan paikkaan maaseudulle.
  • 7:11 - 7:14
    Heidän oli päästävä pois nopeasti,
  • 7:14 - 7:17
    joten aloin suunnitella, kuinka voisin
    auttaa heitä pakenemaan.
  • 7:17 - 7:21
    Pohjoiskorealaisten on taivallettava
    uskomattomia kiertoteitä
  • 7:21 - 7:24
    matkallaan vapauteen.
  • 7:24 - 7:26
    On miltei mahdotonta ylittää rajaa
  • 7:26 - 7:29
    Pohjois- ja Etelä-Korean välillä.
  • 7:29 - 7:33
    Ironista kyllä, lensin takaisin Kiinaan,
  • 7:33 - 7:36
    ja suuntasin kohti Pohjois-Korean rajaa.
  • 7:36 - 7:39
    Koska perheeni ei osannut kiinaa,
  • 7:39 - 7:41
    minun täytyi opastaa heitä jollain keinoin
  • 7:41 - 7:45
    yli 3200 kilometrin matkalla Kiinassa,
  • 7:45 - 7:48
    ja sitten Kaakkois-Aasiaan.
  • 7:48 - 7:51
    Bussimatka vei viikon,
  • 7:51 - 7:54
    ja olimme monta kertaa jäädä kiinni.
  • 7:54 - 7:57
    Kerran bussimme pysäytettiin,
  • 7:57 - 8:01
    ja kiinalainen poliisi nousi sisälle.
  • 8:01 - 8:03
    Hän otti kaikkien henkilökortit
  • 8:03 - 8:06
    ja alkoi tehdä heille kysymyksiä.
  • 8:06 - 8:09
    Koska perheeni ei ymmärtänyt kiinaa,
  • 8:09 - 8:14
    uskoin, että heidät pidätettäisiin.
  • 8:14 - 8:17
    Kun poliisi lähestyi perhettäni,
  • 8:17 - 8:19
    nousin ylös spontaanisti ja kerroin,
  • 8:19 - 8:22
    että nämä ihmiset ovat kuuromykkiä,
  • 8:22 - 8:24
    joiden saattaja toimin.
  • 8:24 - 8:26
    Hän katsoi minua epäluuloisena,
  • 8:26 - 8:30
    mutta onneksi uskoi minua.
  • 8:30 - 8:33
    Suoriuduimme koko matkasta Laosin rajalle,
  • 8:33 - 8:38
    mutta minun oli käytettävä
    miltei kaikki rahani
  • 8:38 - 8:40
    lahjoakseni Laosin rajavartijat.
  • 8:40 - 8:43
    Mutta rajan yli päästyämmekin
  • 8:43 - 8:46
    perheeni pidätettiin ja vangittiin
  • 8:46 - 8:49
    laittomasta rajanylityksestä.
  • 8:49 - 8:51
    Sakot ja lahjukset maksettuani
  • 8:51 - 8:55
    perheeni vapautettiin kuukaudessa,
  • 8:55 - 8:58
    mutta pian heidät vangittiin taas
  • 8:58 - 9:01
    Laosin pääkaupungissa.
  • 9:01 - 9:05
    Se oli elämäni kurjimpia hetkiä.
  • 9:05 - 9:11
    Tein kaikkeni saadakseni
    perheeni vapauteen,
  • 9:11 - 9:13
    ja pääsimme niin lähelle,
  • 9:13 - 9:15
    mutta heidät heitettiin vankilaan
  • 9:15 - 9:19
    vain vähän matkan päässä
    Etelä-Korean lähetystöstä.
  • 9:19 - 9:22
    Ravasin edestakaisin maahanmuuttoviraston
  • 9:22 - 9:24
    ja poliisiaseman väliä,
  • 9:24 - 9:27
    yrittäen epätoivoisesti saada heidät ulos,
  • 9:27 - 9:28
    mutta rahani eivät riittäneet
  • 9:28 - 9:31
    lahjusten ja sakkojen maksamiseen.
  • 9:31 - 9:33
    Menetin kaiken toivoni.
  • 9:33 - 9:36
    Silloin kuulin miesäänen kysyvän:
  • 9:36 - 9:38
    "Mikä hätänä?"
  • 9:38 - 9:39
    Minua hämmästytti kovasti,
  • 9:39 - 9:43
    että täysin vieras ihminen välitti kysyä.
  • 9:43 - 9:46
    Murteellisen enlannin ja sanakirjan avulla
  • 9:46 - 9:50
    selitin tilanteen, ja epäröimättä
  • 9:50 - 9:52
    mies meni pankkiautomaatille
  • 9:52 - 9:55
    maksamaan loput rahat perheeni
  • 9:55 - 9:59
    ja kahden muun pohjoiskorealaisen
    saamiseksi ulos vankilasta.
  • 9:59 - 10:02
    Kiitin häntä täydestä sydämestäni
    ja kysyin:
  • 10:02 - 10:05
    "Miksi autatte minua?"
  • 10:05 - 10:07
    "En auta teitä", hän sanoi.
  • 10:07 - 10:10
    "Autan Pohjois-Korean kansaa."
  • 10:10 - 10:15
    Tajusin, että se oli
    symbolinen hetki elämässäni.
  • 10:15 - 10:18
    Ystävällinen muukalainen oli
    uuden toivon symboli minulle
  • 10:18 - 10:22
    ja Pohjois-Korean kansalle,
    toivoa eniten tarvitessamme.
  • 10:22 - 10:25
    Hän osoitti minulle,
    että vierasmaalaisten ystävällisyys
  • 10:25 - 10:28
    ja kansainvälsen yhteisön tuki
  • 10:28 - 10:33
    ovat todellisia toivon kipinöitä,
    joita me pohjoiskorealaiset tarvitsemme.
  • 10:33 - 10:35
    Lopulta, pitkän matkamme päätteeksi,
  • 10:35 - 10:39
    minä ja perheeni pääsimme
    taas yhteen Etelä-Koreassa,
  • 10:39 - 10:42
    mutta vapauteen pääseminen
    on vain puoli voittoa.
  • 10:42 - 10:46
    Monet pohjoiskorealaiset ovat
    erossa perheistään,
  • 10:46 - 10:49
    ja uuteen maahan saapuessaan
  • 10:49 - 10:52
    he aloittavat vähin rahoin
    tai täysin varattomina.
  • 10:52 - 10:55
    Voimme saada avustusta
    kansainväliseltä yhteisöltä
  • 10:55 - 10:58
    koulutukseen, englannin opiskeluun,
  • 10:58 - 11:01
    ammattioppiin ynnä muuhun.
  • 11:01 - 11:03
    Voimme toimia myös siltana
  • 11:03 - 11:05
    Pohjois-Koreassa asuvien
  • 11:05 - 11:07
    ja ulkopuolisen maailman välillä,
  • 11:07 - 11:10
    koska monet meistä ovat yhteydessä
  • 11:10 - 11:12
    pohjoisessa asuvien
    perheenjäsentensä kanssa,
  • 11:12 - 11:15
    ja lähetämme tietoja ja rahaa,
  • 11:15 - 11:19
    mikä auttaa muuttamaan
    Pohjois-Koreaa sisäpuolelta.
  • 11:19 - 11:22
    Olen ollut hyvin onnekas
    ja saanut paljon apua
  • 11:22 - 11:24
    ja kannustusta elämässäni.
  • 11:24 - 11:28
    Siksi haluan auttaa antamaan
    yritteliäille pohjoiskorealaisille
  • 11:28 - 11:31
    mahdollisuuden vaurastua
  • 11:31 - 11:33
    kansainvälisellä tuella.
  • 11:34 - 11:36
    Olen varma, että yhä useammat
  • 11:36 - 11:39
    pohjoiskorealaiset menestyvät
    kaikkialla maailmassa,
  • 11:39 - 11:41
    myös TED-näyttämöllä.
  • 11:41 - 11:44
    Kiitoksia.
  • 11:44 - 11:53
    (Suosionosoituksia)
Title:
Pakoni Pohjois-Koreasta
Speaker:
Hyeonseo Lee
Description:

Pohjois-Koreassa varttuvana lapsena Hyeonseo Lee piti maataan "planeettamme parhaana". Vasta 90-luvun nälänhädän aikana hän alkoi ihmetellä. Hän pakeni maasta 14-vuotiaana aloittaakseen piileskelevän pakolaiselämän Kiinassa. Hänen tarinansa on riipaisevan henkilökohtainen kertomus eloonjäämisestä ja toivosta -- ja voimallinen muistutus ihmisistä, jotka kohtaavat jatkuvia vaaroja, jopa silloin kun raja on jo kaukana takana.
more » « less
Video Language:
English
Team:
closed TED
Project:
TEDTalks
Duration:
12:15

Finnish subtitles

Revisions

Our website uses cookies for analysis purposes.