Mitä voimme oppia hyönteisten kinky-seksistä

Marlene Zuk tutkii hyönteisiä innolla ja päättäväisyydellä. Tässä puheessaan hän kertoo, mikä tekee niistä todella ällistyttäviä — ei vähiten niiden luova seksielämä.

Ihmiset pelkäävät enemmän hyönteisiä
kuin kuolemista.

(Naurua)

Ainakin jos on uskominen
vuoden 1973 tilastolliseen vuosikirjaan,

joka edelsi kaikki niitä listauksia
joita näemme nykyään Internetissä.

Vain korkeat paikat ja
julkisesti puhuminen

ylittivät peloissa kuusijalkaiset.

Jos listauksessa olisi ollut
erikseen hämähäkit,

luulen, että hyönteisten ja hämähäkkien
yhteispelko olisivat lyöneet tilaston kärkeen.

Itse en pelkää hyönteisiä.

Rakastan hyönteisiä.

Ne ovat minusta mielenkiintoisia
ja kauniita,

joskus jopa suloisia.

(Naurua)

Enkä ole ainoa.

Vuosisatojen ajan
suurimmat tieteilijät

Charles Darwinista E.O. Wilsoniin

ovat inspiroituneet tutkiessaan
maan pienimpiä otuksia.

Miksi näin on käynyt?

Miksi palaamme aina hyönteisten pariin?

Yksi syy on niiden suuruusluokka.

Niitä on enemmän kuin mitään
muita eläimiä.

Emme edes tiedä kuinka monta
hyönteislajia on olemassa,

koska uusia löydetään koko ajan.

Niitä on ainakin miljoona
tai ehkä jopa 10 miljoonaa.

Sinulla voisi siis olla
"Kuukauden hyönteinen" -kalenteri

joka kestäisi 80 000 vuotta ja
jokaisessa kuvassa olisi eri hyönteinen.

(Naurua)

Siitäs saatte pandat ja kissanpennut!

(Naurua)

Vakavasti sanottuna
hyönteiset ovat elintärkeitä.

Me tarvitsemme niitä.

On arvioitu, että joka kolmas
haukkaus ruoasta

on pölyttäjän mahdollistama.

Tutkijat käyttävät hyönteisiä
keskeisiin löytöihin

alkaen hermojärjestelmästämme

ja päättyen geeniemme ja
DNA:mme toimintaan.

Itse rakastan eniten hyönteisissä sitä,

mitä voimme oppia niiltä
omasta käyttäytymisestämme.

Hyönteiset vaikuttavat tekevän
kaikkea mitä ihmisetkin tekevät.

Ne tapaavat, parittelevat,
tappelevat, eroavat.

Näyttäisi kuin ne tuntisivat
rakkautta tai vihamielisyyttä.

Niiden käyttäytyminen ohjautuu
kuitenkin täysin eri tavoin kuin omamme

ja se ero voi olla hyvin valaiseva.

Eniten se pätee

yhteen suurimmista
mielenkiinnon kohteistamme -- seksiin.

Tohdin tehdä väittämän, jota
arvelen voivani puolustaa

ja joka voi vaikuttaa yllättävältä.

Mielestäni hyönteisten seksi on
mielenkiitoisempaa kuin ihmisten.

(Naurua)

Näkemämme villi monimuotoisuus

saa meidät kyseenalaistamaan
joitakin olettamuksiamme

miehenä ja naisena olemisesta.

Heti alkuun mainittuna

monet hyönteiset eivät
tarvitse seksiä lisääntyäkseen.

Naaraskirvat voivat tehdä itsestään
pieniä klooneja parittelematta.

Siis neitseellinen sikiäminen

teidän ruusupensaissanne.

(Naurua)

Kun hyönteiset parittelevat,

jopa niiden sperma on
mielenkiintoisempaa kuin ihmisten.

On olemassa joitain hedelmäkärpäsiä,

joiden siittiösolut ovat pidempiä kuin
itse koiraan vartalo.

Se on tärkeää, koska koiraat
käyttävät spermaansa taistellakseen.

Koirashyönteiset taistelevat myös aseilla
kuten nämä kovakuoriaiset sarvillaan.

Mutta ne taistelevat myös parittelun
jälkeen spermallaan.

Sudenkorentojen ja hentosudenkorentojen
penikset näyttävät linkkuveitsiltä,

jotka on avattu.

(Naurua)

Ne käyttävät näitä osiaan
kuten kauhoja

poistaakseen sperman aikaisemmalta
koiraalta, jonka kanssa naaras paritteli.

(Naurua)

Mitä voisimme oppia tästä?

(Naurua)

Hyvä on, tämä ei ole
oppitunti, jossa matkisimme niitä

tai ottaisimme niistä vaikutteita.

Tämäkin huomioon ottaen se on
varmaan ihan hyvä.

Tiesittekö, että seksuaalinen kannibalismi
rehottaa hyönteisten keskuudessa?

Se ei siis ole jutun pointti.

Mutta se, mitä hyönteiset tekevät,

on että ne murtavat paljolti
käsityksiämme sukupuolirooleista.

Ihmiset luulevat, että luonnossa vallitsee
1950-luvun tyyliset sukupuoliroolit siitä

millaisia miehet ja naiset ovat.

Kuten että koiraat ovat aina
dominoivia ja aggressiivisia

ja naaraat passiivisia ja ujoja.

Mutta näin ei ole.

Otetaan esimerkiksi hepokatit,

jotka ovat sukua sirkoille
ja heinäsirkoille.

Koiraat ovat hyvin valikoivia
parittelukumppaniensa suhteen,

koska parittelun aikana ne eivät
pelkästään siirrä spermaa

vaan ne antavat naaralle
myös ns. aviolahjan.

Näissä kuvissa on kaksi
parittelevaa hepokattia.

Molemmissa ruuduissa
koiras on oikealla

ja tuo miekantyylinen uloke
on naaraan munanasetin.

Valkoinen möykky on spermaa,

vihreä möykky on aviolahja,

jonka koiras tuottaa
omassa ruumissaan,

ja se on kallis tuottaa.

Aviolahja voi painaa jopa kolmanneksen
koiraan ruumiinpainosta.

Kuvitelkaa hetki tilannetta,

mitä jos miehet jokaisen yhdynnän jälkeen

joutuisivat tuottamaan jotain
joka painaisi noin 20-30 kiloa.

(Naurua)

He eivät tietenkään pystyisi
siihen kovinkaan usein.

(Naurua)

Eivät myöskään hepokatit.

Ja sen johdosta

hepokatit ovat valikoivia siitä

kenelle ne tarjoavat aviolahjaa.

Lahja on hyvin ravinnepitoinen

ja naaraat syövät sen parittelun
aikana ja sen jälkeen.

Mitä suurempi lahja on,
sitä parempi koiraalle,

koska silloin spermalla on enemmän aikaa

siirtyä naaraaseen ja
hedelmöittää sen munat.

Mutta se tarkoittaa sitäkin, että koiraat
ovat hyvin passiivisia parittelun aikana,

kun taas naaraat ovat
agressiivisia ja kilpailevia

saadakseen mahdollisimman
useita aviolahjoja koirailta.

Stereotyyppiset sukupuoliroolit
eivät siis päde.

Tosin yleisesti ottaen

koiraat eivät ole kovin tärkeitä
monien hyönteisten elämässä.

Yhteisölliset hyönteiset, kuten
mehiläiset, ampiaiset ja muurahaiset --

yksilöt, joita näette päivittäin--

edes takaisin kulkevat muurahaiset,

hunajamehiläiset jotka lentävät
kukasta kukkaan --

kaikki ne ovat aina naaraita.

Ihmisillä on ollut vaikea ymmärtää sitä
jo tuhansia vuosia.

Antiikin kreikkalaiset tiesivät, että on
mehiläisluokka, kuhnurit,

jotka ovat suurempia kuin työläiset.

tosin he pitivät kuhnureita laiskoina,

koska ne vain
hengailivat mehiläispesässä

kunnes oli parittelulennon aika --

ne ovat koiraita.

Ne hengailevat parittelulentoa odotellen

eivätkä osallistu meden
tai siitepölyn keräämiseen.

Kreikkalaiset pähkäilivät
kuhnurien sukupuolta.

Hämmennystä aiheutti tieto,
että ampiaisilla on pistin,

mutta he eivät halunneet uskoa,

että tuollaista eläinkunnan asetta
kantava voisi olla naaras.

Aristoteles yritti myös
selvittää asiaa.

Hänen mukaan
piikilliset yksilöt olivat koiraita.

Hän häkeltyi, koska teorian mukaan

koiraat myös hoitaisivat
tällöin yhdyskunnan jälkäisiä,

mikä oli hänen mukaansa
täysin mahdotonta.

Tämän jälkeen hän päätteli
ampiaisella olevan

molemmat sukupuolielimet,

mikä ei ollut kovin kaukaa haettua,

mutta hän ei koskaan
keksinyt lopullista vastausta.

Vielä tänäkin päivänä
jopa omat oppilaani

kutsuvat kaikkia näkemiään eläimiä
ja hyönteisiä koiraiksi.

Kun kerron, että nuo julmat
muurahaissotilaat

suurine leukoineen, joilla ne
puolustavat yhdyskuntaa,

ovat kaikki aina naaraita,

he eivät oikein usko minua.

(Naurua)

Jopa kaikissa elokuvissa, kuten
Antz - Muurahaiset, Mehiläisen elokuva -

päähahmo on aina esitetty miehenä.

Mitä väliä sillä oikeastaan edes on?

Ne ovat elokuvia. Fiktiota.

Niissä on puhuvia eläimiä.

Mitä väliä sillä on vaikka ne
puhuisivat kuin Jerry Seinfeld?

Minun mielestäni sillä on väliä.

Ongelmalla on itse asiassa
syvemmät juuret,

jotka vaikuttavat lääkkeisiin,
terveyteen

ja muihin elämämme puoliin.

Tutkijat käyttävät mallieliöitä

kuten valkoisia rottia tai
banaanikärpäsiä,

jotka kuvastavat kaikkia eläimiä
ja myös ihmisiä.

Käsitys on, että mikä
pätee henkilöön

pätee myös rottaan.

Yleisesti ottaen näin onkin.

Mallintaminen voidaan viedä
kuitenkin liian pitkälle.

Ja mielestäni olemme tehneet sen

käyttämällä minkä tahansa lajin
koiraita mallintamisessa.

Normina.

Miten asioiden kuuluisi olla.

Naaraita pidetään poikkeavina

erikoisuuksina, joita tutkitaan vasta
kun perustiedot ovat hallussa.

Takaisin hyönteisten pariin.

Luulen tämän tarkoittavan sitä,

että ihmiset eivät vain
ole nähneet totuutta.

He olettivat, että koiraat vallitsivat
maailman näyttämöillä

ja naarailla oli vain sivurooli.

Luulemalla niin menetämme paljon
tietoa luonnosta.

Menetämme myös tietoa siitä miten
luonto ja elävät asiat, myös ihmiset,

voivat vaihdella.

Käytimme ennen miehiä
lääketieteellisissä tutkimuksissa,

ja tiedämme sen olevan ongelma,

jos haluamme tuloksia, jotka pätevät
sekä miehiin että naisiin.

Viimeinen asia, jota rakastan
erityisesti hyönteisissä

on jotain, minkä monet
kokevat ahdistavaksi niissä.

Niillä on pienet aivot,

ja hyvin vähän kognitiivisia kykyjä,
kuten normaalisti ajattelemme.

Niiden käyttäytyminen on monimutkaista,
mutta niillä ei ole monimutkaisia aivoja.

Niinpä emme voi ajatella niiden
olevan kuin pieniä ihmisiä,

koska ne eivät tee asioita
niin kuin me.

Pidän siitä, että on vaikeaa
inhimillistää hyönteisiä

eli ajatella niiden olevan kuin
pieniä ihmisiä,

joilla on ulkoinen tukiranka
ja kuusi jalkaa.

(Naurua)

Sen sijaan ne tulee hyväksyä
sellaisina kuin ne ovat,

koska ne saavat meidät kyseenalaistamaan,
mikä on normaalia ja mikä luonnollista.

Ihmiset kirjoittavat fiktiota ja
puhuvat rinnakkaisulottuvuuksista.

He pohtivat yliluonnollisia asioita,

ehkä kuolleiden henget
liikkuvat keskuudessamme.

Toisen maailman vetovoima

on jotain miksi ihmiset sanovat haluavansa
puuhastella yliluonnollisuuden parissa.

Mutta itse olen sitä mieltä, että

kuka haluaisi nähdä kuolleita ihmisiä,

kun voi nähdä eläviä hyönteisiä?

Kiitos.

(Taputuksia)