Ihmiset pelkäävät enemmän hyönteisiä kuin kuolemista. (Naurua) Ainakin jos on uskominen vuoden 1973 tilastolliseen vuosikirjaan, joka edelsi kaikki niitä listauksia joita näemme nykyään Internetissä. Vain korkeat paikat ja julkisesti puhuminen ylittivät peloissa kuusijalkaiset. Jos listauksessa olisi ollut erikseen hämähäkit, luulen, että hyönteisten ja hämähäkkien yhteispelko olisivat lyöneet tilaston kärkeen. Itse en pelkää hyönteisiä. Rakastan hyönteisiä. Ne ovat minusta mielenkiintoisia ja kauniita, joskus jopa suloisia. (Naurua) Enkä ole ainoa. Vuosisatojen ajan suurimmat tieteilijät Charles Darwinista E.O. Wilsoniin ovat inspiroituneet tutkiessaan maan pienimpiä otuksia. Miksi näin on käynyt? Miksi palaamme aina hyönteisten pariin? Yksi syy on niiden suuruusluokka. Niitä on enemmän kuin mitään muita eläimiä. Emme edes tiedä kuinka monta hyönteislajia on olemassa, koska uusia löydetään koko ajan. Niitä on ainakin miljoona tai ehkä jopa 10 miljoonaa. Sinulla voisi siis olla "Kuukauden hyönteinen" -kalenteri joka kestäisi 80 000 vuotta ja jokaisessa kuvassa olisi eri hyönteinen. (Naurua) Siitäs saatte pandat ja kissanpennut! (Naurua) Vakavasti sanottuna hyönteiset ovat elintärkeitä. Me tarvitsemme niitä. On arvioitu, että joka kolmas haukkaus ruoasta on pölyttäjän mahdollistama. Tutkijat käyttävät hyönteisiä keskeisiin löytöihin alkaen hermojärjestelmästämme ja päättyen geeniemme ja DNA:mme toimintaan. Itse rakastan eniten hyönteisissä sitä, mitä voimme oppia niiltä omasta käyttäytymisestämme. Hyönteiset vaikuttavat tekevän kaikkea mitä ihmisetkin tekevät. Ne tapaavat, parittelevat, tappelevat, eroavat. Näyttäisi kuin ne tuntisivat rakkautta tai vihamielisyyttä. Niiden käyttäytyminen ohjautuu kuitenkin täysin eri tavoin kuin omamme ja se ero voi olla hyvin valaiseva. Eniten se pätee yhteen suurimmista mielenkiinnon kohteistamme -- seksiin. Tohdin tehdä väittämän, jota arvelen voivani puolustaa ja joka voi vaikuttaa yllättävältä. Mielestäni hyönteisten seksi on mielenkiitoisempaa kuin ihmisten. (Naurua) Näkemämme villi monimuotoisuus saa meidät kyseenalaistamaan joitakin olettamuksiamme miehenä ja naisena olemisesta. Heti alkuun mainittuna monet hyönteiset eivät tarvitse seksiä lisääntyäkseen. Naaraskirvat voivat tehdä itsestään pieniä klooneja parittelematta. Siis neitseellinen sikiäminen teidän ruusupensaissanne. (Naurua) Kun hyönteiset parittelevat, jopa niiden sperma on mielenkiintoisempaa kuin ihmisten. On olemassa joitain hedelmäkärpäsiä, joiden siittiösolut ovat pidempiä kuin itse koiraan vartalo. Se on tärkeää, koska koiraat käyttävät spermaansa taistellakseen. Koirashyönteiset taistelevat myös aseilla kuten nämä kovakuoriaiset sarvillaan. Mutta ne taistelevat myös parittelun jälkeen spermallaan. Sudenkorentojen ja hentosudenkorentojen penikset näyttävät linkkuveitsiltä, jotka on avattu. (Naurua) Ne käyttävät näitä osiaan kuten kauhoja poistaakseen sperman aikaisemmalta koiraalta, jonka kanssa naaras paritteli. (Naurua) Mitä voisimme oppia tästä? (Naurua) Hyvä on, tämä ei ole oppitunti, jossa matkisimme niitä tai ottaisimme niistä vaikutteita. Tämäkin huomioon ottaen se on varmaan ihan hyvä. Tiesittekö, että seksuaalinen kannibalismi rehottaa hyönteisten keskuudessa? Se ei siis ole jutun pointti. Mutta se, mitä hyönteiset tekevät, on että ne murtavat paljolti käsityksiämme sukupuolirooleista. Ihmiset luulevat, että luonnossa vallitsee 1950-luvun tyyliset sukupuoliroolit siitä millaisia miehet ja naiset ovat. Kuten että koiraat ovat aina dominoivia ja aggressiivisia ja naaraat passiivisia ja ujoja. Mutta näin ei ole. Otetaan esimerkiksi hepokatit, jotka ovat sukua sirkoille ja heinäsirkoille. Koiraat ovat hyvin valikoivia parittelukumppaniensa suhteen, koska parittelun aikana ne eivät pelkästään siirrä spermaa vaan ne antavat naaralle myös ns. aviolahjan. Näissä kuvissa on kaksi parittelevaa hepokattia. Molemmissa ruuduissa koiras on oikealla ja tuo miekantyylinen uloke on naaraan munanasetin. Valkoinen möykky on spermaa, vihreä möykky on aviolahja, jonka koiras tuottaa omassa ruumissaan, ja se on kallis tuottaa. Aviolahja voi painaa jopa kolmanneksen koiraan ruumiinpainosta. Kuvitelkaa hetki tilannetta, mitä jos miehet jokaisen yhdynnän jälkeen joutuisivat tuottamaan jotain joka painaisi noin 20-30 kiloa. (Naurua) He eivät tietenkään pystyisi siihen kovinkaan usein. (Naurua) Eivät myöskään hepokatit. Ja sen johdosta hepokatit ovat valikoivia siitä kenelle ne tarjoavat aviolahjaa. Lahja on hyvin ravinnepitoinen ja naaraat syövät sen parittelun aikana ja sen jälkeen. Mitä suurempi lahja on, sitä parempi koiraalle, koska silloin spermalla on enemmän aikaa siirtyä naaraaseen ja hedelmöittää sen munat. Mutta se tarkoittaa sitäkin, että koiraat ovat hyvin passiivisia parittelun aikana, kun taas naaraat ovat agressiivisia ja kilpailevia saadakseen mahdollisimman useita aviolahjoja koirailta. Stereotyyppiset sukupuoliroolit eivät siis päde. Tosin yleisesti ottaen koiraat eivät ole kovin tärkeitä monien hyönteisten elämässä. Yhteisölliset hyönteiset, kuten mehiläiset, ampiaiset ja muurahaiset -- yksilöt, joita näette päivittäin-- edes takaisin kulkevat muurahaiset, hunajamehiläiset jotka lentävät kukasta kukkaan -- kaikki ne ovat aina naaraita. Ihmisillä on ollut vaikea ymmärtää sitä jo tuhansia vuosia. Antiikin kreikkalaiset tiesivät, että on mehiläisluokka, kuhnurit, jotka ovat suurempia kuin työläiset. tosin he pitivät kuhnureita laiskoina, koska ne vain hengailivat mehiläispesässä kunnes oli parittelulennon aika -- ne ovat koiraita. Ne hengailevat parittelulentoa odotellen eivätkä osallistu meden tai siitepölyn keräämiseen. Kreikkalaiset pähkäilivät kuhnurien sukupuolta. Hämmennystä aiheutti tieto, että ampiaisilla on pistin, mutta he eivät halunneet uskoa, että tuollaista eläinkunnan asetta kantava voisi olla naaras. Aristoteles yritti myös selvittää asiaa. Hänen mukaan piikilliset yksilöt olivat koiraita. Hän häkeltyi, koska teorian mukaan koiraat myös hoitaisivat tällöin yhdyskunnan jälkäisiä, mikä oli hänen mukaansa täysin mahdotonta. Tämän jälkeen hän päätteli ampiaisella olevan molemmat sukupuolielimet, mikä ei ollut kovin kaukaa haettua, mutta hän ei koskaan keksinyt lopullista vastausta. Vielä tänäkin päivänä jopa omat oppilaani kutsuvat kaikkia näkemiään eläimiä ja hyönteisiä koiraiksi. Kun kerron, että nuo julmat muurahaissotilaat suurine leukoineen, joilla ne puolustavat yhdyskuntaa, ovat kaikki aina naaraita, he eivät oikein usko minua. (Naurua) Jopa kaikissa elokuvissa, kuten Antz - Muurahaiset, Mehiläisen elokuva - päähahmo on aina esitetty miehenä. Mitä väliä sillä oikeastaan edes on? Ne ovat elokuvia. Fiktiota. Niissä on puhuvia eläimiä. Mitä väliä sillä on vaikka ne puhuisivat kuin Jerry Seinfeld? Minun mielestäni sillä on väliä. Ongelmalla on itse asiassa syvemmät juuret, jotka vaikuttavat lääkkeisiin, terveyteen ja muihin elämämme puoliin. Tutkijat käyttävät mallieliöitä kuten valkoisia rottia tai banaanikärpäsiä, jotka kuvastavat kaikkia eläimiä ja myös ihmisiä. Käsitys on, että mikä pätee henkilöön pätee myös rottaan. Yleisesti ottaen näin onkin. Mallintaminen voidaan viedä kuitenkin liian pitkälle. Ja mielestäni olemme tehneet sen käyttämällä minkä tahansa lajin koiraita mallintamisessa. Normina. Miten asioiden kuuluisi olla. Naaraita pidetään poikkeavina erikoisuuksina, joita tutkitaan vasta kun perustiedot ovat hallussa. Takaisin hyönteisten pariin. Luulen tämän tarkoittavan sitä, että ihmiset eivät vain ole nähneet totuutta. He olettivat, että koiraat vallitsivat maailman näyttämöillä ja naarailla oli vain sivurooli. Luulemalla niin menetämme paljon tietoa luonnosta. Menetämme myös tietoa siitä miten luonto ja elävät asiat, myös ihmiset, voivat vaihdella. Käytimme ennen miehiä lääketieteellisissä tutkimuksissa, ja tiedämme sen olevan ongelma, jos haluamme tuloksia, jotka pätevät sekä miehiin että naisiin. Viimeinen asia, jota rakastan erityisesti hyönteisissä on jotain, minkä monet kokevat ahdistavaksi niissä. Niillä on pienet aivot, ja hyvin vähän kognitiivisia kykyjä, kuten normaalisti ajattelemme. Niiden käyttäytyminen on monimutkaista, mutta niillä ei ole monimutkaisia aivoja. Niinpä emme voi ajatella niiden olevan kuin pieniä ihmisiä, koska ne eivät tee asioita niin kuin me. Pidän siitä, että on vaikeaa inhimillistää hyönteisiä eli ajatella niiden olevan kuin pieniä ihmisiä, joilla on ulkoinen tukiranka ja kuusi jalkaa. (Naurua) Sen sijaan ne tulee hyväksyä sellaisina kuin ne ovat, koska ne saavat meidät kyseenalaistamaan, mikä on normaalia ja mikä luonnollista. Ihmiset kirjoittavat fiktiota ja puhuvat rinnakkaisulottuvuuksista. He pohtivat yliluonnollisia asioita, ehkä kuolleiden henget liikkuvat keskuudessamme. Toisen maailman vetovoima on jotain miksi ihmiset sanovat haluavansa puuhastella yliluonnollisuuden parissa. Mutta itse olen sitä mieltä, että kuka haluaisi nähdä kuolleita ihmisiä, kun voi nähdä eläviä hyönteisiä? Kiitos. (Taputuksia)