Näin estämme aavikoitumisen ja kumoamme ilmastonmuutoksen

"Aavikoituminen on hieno sana maalle, joka on muuttumassa aavikoksi" aloittaa Allan Savory tässä hiljaisen voimakkaassa puheessa. Kauhistuttavasti sitä tapahtuu kahdella kolmasosalla maailman ruohotasangoista, kiihdyttäen ilmastonmuutosta ja aiheuttaen perinteisten paimenyhteiskuntien luisumista sosiaaliseen kaaokseen. Savory on omistanut elämänsä estääkseen tämän. Hän uskoo nyt -- ja hänen työnsä tähän asti osoittaa -- että yllättävä tekijä voi suojata ruohotasankoja ja jopa pelastaa aavikoksi muuttuneita alueita.

Massiivisin

tsunami, täydellinen myrsky

uhkaa meitä.

Tämä täydellinen myrsky

maalaa jatkuvasti karumpaa todellisuutta

ja me kohtaamme tuon todellisuuden

uskoen täysin,

että voimme ratkaista ongelmamme teknologialla.

Ja se on hyvin ymmärrettävää.

Tämä täydellinen myrsky, jonka kohtaamme

on seurausta kasvavasta väestöstä,

joka nousee kohti 10 miljardia,

sekä aavikoksi muuttuvasta maasta

ja totta kai ilmastonmuutoksesta.

On selvää,

että ratkaisemme ongelman

fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi
vain teknologialla.

Mutta fossiiliset polttoaineet,
hiili -- kivihiili ja kaasu --

eivät ole ainoa asia,

joka aiheuttaa ilmastonmuutosta.

Aavikoituminen

on hieno sana maalle, joka on muuttumassa aavikoksi,

ja tätä tapahtuu vain,

kun luomme liikaa paljasta maata.

Muita syitä ei ole.

Ja aion keskittyä

suurimpaan osaan maapallon
aavikoituvasta maasta.

Mutta minulla on teille
hyvin yksinkertainen viesti,

joka tarjoaa enemmän toivoa
kuin voitte kuvitellakaan.

Meillä on ympäristöjä,

joissa kosteus on taattu ympäri vuoden.

Näillä alueilla on lähes mahdotonta

luoda valtavia alueita paljasta maata.

Riippumatta mitä siitä tekee,
luonto peittää sen niin nopeasti.

Ja meillä on ympäristöjä,

joissa on kuukausia kosteaa

jonka jälkeen on kuukausien ajan kuivaa,

ja juuri näillä alueilla aavikoituminen tapahtuu.

Avaruusteknologian ansiosta

voimme katsoa tilannetta avaruudesta

ja nähdä hyvin asian mittasuhteet.

Vihreät alueet

eivät ole aavikoitumassa

ja ruskeat alueet ovat.

Nämä alueet kattavat
suurimman osan maapalloa.

Arvioisin, että kaksi kolmasosaa maapallosta
on aavikoitumassa.

Otin tämän kuvan Tihamahin aavikolla,

jolloin satoi noin 25 millimetriä.

Ajattele asiaa vesitynnyreinä,

jotka ovat 200 litran kokoisia.

Yli 1000 tynnyriä vettä satoi jokaiselle hehtaarille

tuota maata kyseisenä päivänä.

Seuraavana päivänä maa näytti tältä.

Minne vesi katosi?

Osa siitä tulvi muille alueille,

mutta suurin osa
maahan sitoutuneesta vedestä

yksinkertaisesti haihtui pois

aivan kuten tapahtuu puutarhassa,

jos maaperän jättää suojaamatta.

Koska veden ja hiilen kohtalo

on sidottuna maaperän orgaaniseen ainekseen,

kun vahingoitamme maaperää,
vapautamme hiiltä.

Hiili palaa takaisin ilmakehään.

Meille kerrotaan loputtomasti,

että aavikoitumista tapahtuu vain

hyvin kuivilla ja melko kuivilla alueilla

ja että tämän kaltaisilla
korkeilla ruohikoilla

paljolla sateella ei ole mitään seurauksia.

Mutta jos ei katso ruohotasankoa
vaan sen pohjaa,

huomaa, että suurin osa tuosta maaperästä

on paljasta ja leväkerroksen peitossa,

mikä heikentää veden imeytymistä.

Tämä on aavikoitumisen aiheuttava syöpä,

jota emme huomaa
ennen sen terminaalivaihetta.

Tiedämme, että aavikoitumisen
aiheuttaa laiduntava karja,

etupäässä naudat, lampaat ja vuohet,

jotka syövät kaikki kasvit

jättäen maaperän paljaaksi ja
vapauttaen metaania.

Lähes kaikki tietävät tämän

Nobel-palkinnon saajista mailankantajiin

tai heille opetettiin niin, aivan kuten minullekin.

Ympäristöt kuten tämä,

tomuiset ympäristöt Afrikassa, jossa vartuin,

ja rakastin villieläimiä,

niinpä kasvoin vihaamaan laidunkarjaa

niiden aiheuttaman vahingon vuoksi.

Ja yliopistokoulutukseni ekologistiksi

vahvistivat uskomuksiani.

Minulla on teille uutisia.

Kerran olimme aivan yhtä varmoja,

että maa on litteä.

Olimme väärässä silloin,
ja olemme väärässä nyt.

Haluan nyt kutsua teidät

mukaan matkalle, joka uudelleenkoulutti minut.

Kun olin nuori mies,

nuori biologi Afrikassa,

olin mukana suojaamassa
uskomattomia alueita

tulevaisuuden kansallispuistoiksi.

Välittömästi -- ja tämä oli 1950-luvulla --

välittömästi, kun poistimme metsästävät,

rumpuja hakkaavat ihmiset
suojellaksemme eläimiä,

maa alkoi rapistua

kuten näette tässä puistossa, jonka loimme.

Laidunkarjaa ei ollut lainkaan,

mutta koska nyt luulimme,
että meillä on liikaa norsuja,

tein tutkimuksen ja osoitin, että norsuja on liikaa,

ja suosittelin, että meidän
täytyisi vähentää niiden lukumäärää

ja saada se tasolle, jonka maa
kykenisi ylläpitämään.

Se oli hirveä päätös, joka minun täytyi tehdä,

ja se oli suoraan sanoen
poliittista dynamiittia.

Joten valtiojohtomme
muodosti asiantuntijaryhmän

arvioimaan tutkimustani.

He tekivät niin ja olivat samaa mieltä kanssani.

Ja seuraavien vuosien aikana

ammuimme yli 40 000 norsua
pysäyttääksemme vahingon.

Mutta ongelma vain paheni.

Koska rakastan norsuja,

se oli surullisin ja suurin
kömmähdykseni elämässäni.

Kannan sitä hautaan asti.

Yksi hyvä asia siitä kuitenkin kumpusi.

Se sai minut äärimmäisen päättäväiseksi

pyhittämään elämäni ratkaisujen löytämiseen.

Kun tulin Yhdysvaltoihin, sain shokin

löytäessäni tämän kaltaisia kansallispuistoja

aavikoitumassa yhtä pahasti
kuin maat Afrikassa.

Ja tällä maalla ei oltu nähty laidunkarjaa

yli 70 vuoteen.

Amerikkalaiset tieteilijät

eivät kyenneet selittämään asiaa

muutoin kuin että ilmasto on kuiva
ja se on luonnollista.

Aloin tarkastella

kaikkia tutkimuspisteitä, joita kykenin,

halki koko läntisen Yhdysvaltojen,

missä laidunkarja oli poistettu,

jotta todistettaisiin sen
pysäyttävän aavikoitumisen.

Mutta löysin aivan päinvastaista,

kuten näemme tällä tutkimusasemalla,

missä ruoho oli vihreää vuonna 1961.

Vuonna 2002 tilanne oli muuttunut tuollaiseksi.

Ilmastonmuutosohjelman kirjoittajat,

joilta sain nämä kuvat

laskivat muutoksen syyksi
"tuntemattomat prosessit."

Selvästikään emme koskaan ole ymmärtäneet,

mikä aiheuttaa aavikoitumista,

joka on tuhonnut monia sivilisaatioita

ja uhkaa nyt meitä maailmanlaajuisesti.

Me emme koskaan ole ymmärtäneet sitä.

Ottakaa neliömetri maaperää

ja tehkää siitä paljasta, kuten tämä lava on,

ja lupaan teille, että huomaatte
sen olevan paljon kylmempää aamunkoitteessa

ja paljon kuumempaa keskipäivällä

kuin sama pala maata peitettynä

kasvijätteillä.

Olette muuttaneet mikroilmastoa.

Kun teette näin

ja kasvatatte merkittävästi
paljaan maan osuutta

yli puolella maapallon maapinta-alasta,

muutatte makroilmastoa.

Me emme vain yksinkertaisesti
ole ymmärtäneet,

miksi tätä alkoi tapahtua
10 000 vuotta sitten?

Miksi se on kiihtynyt viime aikoina?

Meillä ei ollut minkäänlaista ymmärrystä.

Olimme epäonnistuneet ymmärtämään,

että kausittaisen kosteuden alueet

ja niiden maaperä ja kasvillisuus

kehittyivät valtavien eläinlaumojen laiduntaessa

ja että nämä laiduntavat eläimet

kehittyivät yhdessä hurjien
laumassa saalistavien petojen kanssa.

Pääasiallinen puolustus
tämänlaisia petoja vastaan

on pakkautua laumoihin

ja mitä suurempi lauma,
sitä paremmin turvassa yksilöt ovat.

Suuret laumat kuitenkin ulostavat
joka paikkaan ruokansa päälle,

joten niiden täytyy pysyä liikkeellä,

ja juuri tämä liike

esti kasvien syömisen loppuun

ja kasvien tallominen

tarjosi hyvän suojan maaperälle,

kuten näemme, missä lauma on kulkenut.

Tämä kuva on
tyypillinen kausittainen ruohotasanko.

Vettä on juuri satanut neljä kuukautta,

ja tulossa on kahdeksan kuukautta kuivakautta.

Katsokaa muutosta siirryttäessä
pitkään kuivaan kauteen.

Kaiken tuon ruohon

täytyy maatua biologisesti

ennen seuraavaa kasvukautta,
tai mikäli näin ei käy

ruohotasanko ja maaperä alkavat kuolla.

Jos ruoho ei maadu biologisesti

todella hidas hapettumisprosessi käynnistyy

ja se tukahduttaa ja tappaa ruohot

johtaen muutokseen kohti
puiden hallitsemaa kasvillisuutta

ja paljasta maata, vapauttaen hiiltä.

Perinteisesti olemme käyttäneet
tulta estääksemme tämän.

Mutta myös tuli jättää maan paljaaksi,
vapauttaen hiiltä,

ja mikä pahempaa

yhden hehtaarin polttaminen

vapauttaa enemmän
ja haitallisempia saasteita

kuin 6 000 autoa.

Poltamme Afrikassa joka vuosi

yli miljardi hehtaaria ruohotasankoja

ja juuri kukaan ei puhu siitä.

Tieteilijöinä perustelemme polttamista sillä, että

se poistaa kuolleen aineksen

ja mahdollistaa kasvien kasvun.

Kun katsomme tätä ruohotasankoa, joka on kuivunut,

mitä voisimme tehdä
pitääksemme sen elinvoimaisena?

Pitäkää mielessä, että puhun
valtaosasta maapallon pinta-alasta.

Emme voi vähentää eläinten määrää

aiheuttamatta aavikoitumista ja
ilmastonmuutosta.

Emme voi polttaa kasvillisuutta aiheuttamatta

aavikoitumista ja ilmastonmuutosta.

Mitä meidän oikein pitäisi tehdä?

On olemassa vain yksi vaihtoehto

toistan, vain yksi vaihtoehto

ilmastotieteilijöille ja tiedemiehille

ja se on toimia järjenvastaisesti

ja käyttää laidunkarjaa

tiiviissä ja liikkuvassa laumassa,

kuten entiset laumat ja saallistajat,

ja matkia luontoa.

Ihmiskunnalla ei ole jäljellä
muita vaihtoehtoja.

Joten tehdään niin.

Tällä ruohotasangolla teemme juuri niin,
mutta vain etualalla.

Vaikutamme siihen merkittävästi
laidunkarjalla luontoa matkien

Katsokaa lopputulosta.

Kaikki tuo ruoho peittää nyt maaperää

lantana, virtsana, jätteenä tai katteena.

Kuten kaikki puutarhurit
teidän joukossanne ymmärtävät,

tuo maaperä on valmiina pidättämään sateen,

pitämään tallessa hiilen ja
pilkkomaan metaania.

Ja teimme tämän

käyttämättä lainkaan tuhoavaa tulta

ja kasvit ovat vapaita kasvamaan.

Kun ensi kerran tajusin,

että meillä ei tieteilijöinä
ole muita vaihtoehtoja

kuin käyttää parjattua laidunkarjaa

reagoidaksemme ilmastonmuutokseen ja
aavikoitumiseen,

kohtasin suuren pulman.

Miten me teemme sen?

Meillä oli ollut 10 000 vuotta
asioista perillä olevia paimenia

kokoamassa ja liikuttamassa eläimiään,

mutta he olivat aikaansaaneet valtavat
ihmisen luomat aavikot.

Jonka jälkeen 100 vuotta
modernia tiedettä sateesta

oli vain kiihdyttänyt aavikoitumista,

kuten huomasimme Afrikassa

ja vahvistimme Yhdysvalloissa,

ja kuten huomaatte tästä kuvasta

myös liittovaltion isännöimillä mailla.

Selkeästi tarvittiin enemmän

kuin eläinten kokoaminen ja liikuttelu.

Ihmiset tuhansien vuosien aikana

eivät olleet kyenneet käsittelemään
luonnon monimutkaisuutta.

Mutta me biologit ja ekologit

emme koskaan olleet tarranneet
mihinkään näin monimutkaiseen.

Pyörän uudelleenkeksimisen sijaan

käänsin katseeni muiden alojen suuntaan,

ja löysin suunnittelutekniikoita,

joita pystyin mukauttamaan
biologisiin tarpeisiimme

ja niistä minä loin periaatteet, joita kutsumme

kokonaisvaltaiseksi hoitamiseksi
ja suunnitelmalliseksi laiduntamiseksi.

Suunnitteluprosessi,

joka huomioi kaiken luonnon mutkikkuuden

ja sosiaalisen, ympäristöllisen ja
taloudellisen mutkikkuuden.

Nykyään meillä on
hänen kaltaisiaan nuoria naisia

opettamassa kyliä Afrikassa,

kuinka eläimet saatetaan isompiin laumoihin,

suunnitellaan laiduntaminen luontoa matkien,

ja missä ohjeistamme heitä
pitämään eläimensä yön yli --

liikutamme niitä peto-ystävällisellä tavalla,

koska meillä on paljon maata, ja niin edelleen --

missä näin tehdään ja eläimiä pidetään yön yli

valmistellen peltoalueita,

saamme erittäin hyviä parannuksia
myös satoihin.

Tarkastellaan hieman tuloksia.

Tämä on läheltä maa-alaa,
jota hoidamme Zimbabwessa.

Siellä on juuri ollut neljä kuukautta hyviä sateita

tuona vuonna, ja edessä on pitkä kuivakausi.

Mutta kuten näette, lähes kaikki vesi

on haihtunut maan pinnalta.

Heidän jokensa on kuiva, vaikka
sade vasta loppui,

ja 150 000 ihmistä

on lähes pysyvän ruoka-avun tarpeessa.

Siirrytäänpä lähellä olevalle maallemme
samana päivänä

samalla sademäärällä, ja katsokaa.

Jokemme virtaa ja
on elinvoimainen ja puhdas.

Se on hyvässä kunnossa.

Ruoho, pensaat, puut ja villieläimet,

kaikki kukoistavat nyt

ja pelkoa kuivista vuosista ei juurikaan ole.

Teimme tämän lisäämällä karjan
ja vuohien määrää

400 prosentilla,

suunnitellen laidunnuksen luontoa matkien

yhdessä norsujen, puhvelien,

kirahvien ja muiden eläinten kanssa.

Mutta ennen kuin aloitimme,
maamme näytti tältä.

Alue oli paljas ja rapistui
yli 30 vuoden ajan

riippumatta sademääristä.

Katsokaapa merkittyä puuta
niin näette muutoksen,

kun käytämme laidunkarjaa
jäljitellen luonnon prosesseja.

Tämä oli toinen alue,

joka oli paljas ja rapautumassa,

ja merkityn puun juurelta

oli hävinnyt yli 30 senttimetriä maata.

Katsokaa jälleen muutosta,

kun käytimme laidunkarjaa
jäljitellen luontoa.

Siellä on nyt kaatuneita puita,

koska parempi maa huokuttelee
muun muassa norsuja.

Tämä maa Meksikossa oli karmeassa kunnossa,

ja minun täytyi merkitä tuo mäki,

koska muutos on niin perusteellinen.

(Aplodeja)

Aloin auttaa erästä perhettä
Karoon aavikolla 1970-luvulla

muuttamaan aavikon, jonka näette oikealla,

takaisin ruohotasangoksi

ja nyt heidän lapsenlapsillaan tuolla maalla

on toivoa tulevaisuuteen.

Ja katsokaa mieletöntä muutosta tällä alueella,

missä tuo rotko on täysin palautunut

käyttäen vain laidunkarjaa luontoa mukaillen.

Perheen kolmas sukupolvi

voi pitää lippua korkealla.

Patagonian valtavat ruohotasangot

ovat muuttumassa aavikoiksi kuten näette.

Mies keskellä on argentiinalainen tutkija,

joka on kirjannut
tuon maan tasaisen rappeutumisen

vuosien mittaan,
kun lampaiden määrää vähennettiin.

He laittoivat 25 000 lammasta yhteen laumaan

todella jäljitellen luontoa
suunnitelmallisella laiduntamisella,

ja he ovat kirjanneet 50 prosentin kasvun

maan tuottavuudessa ensimmäisenä vuonna.

Väkivaltaisessa Afrikan sarvessa

paimenet suunnittelevat
laiduntamistaan luontoa jäljitellen

ja sanovat avoimesti, että se
on heidän ainoa toivonsa

pelastaa perheensä ja kulttuurinsa.

95 prosenttia tuosta maasta

voi ruokkia ihmiset vain eläinten avulla.

Muistutan teitä, että puhun

valtaosasta maapallon maa-alasta,
joka säätelee kohtaloamme

mukaan lukien
maailman väkivaltaisimman alueen,

jossa vain eläimet voivat ruokkia ihmiset

noin 95 prosentilla tuosta maasta.

Tekomme aiheuttavat ilmastonmuutosta
globaalisti

uskoisin yhtä paljon kuin fossiiliset polttoaineet

ja kenties jopa enemmän.

Mutta mikä pahempaa,
se aiheuttaa nälänhätää ja köyhyyttä

väkivaltaa, sosiaalista romahdusta ja sotaa,

ja puhuessani teille,

miljoonat miehet, naiset ja lapset

kärsivät ja kuolevat.

Jos tämä jatkuu,

me tuskin kykenemme estämään
ilmastoa muuttumasta

edes sen jälkeen kun fossiilisten polttoaineiden
käyttö on lopetettu.

Uskoisin näyttäneeni, kuinka voimme
toimia yhdessä luonnon kanssa

hyvin pienillä kustannuksilla

muuttaaksemme kaiken tämän.

Me teemme jo niin

noin 15 miljoonalla hehtaarilla

viidellä mantereella,

ja ihmiset, jotka ymmärtävät

paljon enemmän hiilestä kuin minä,

laskevat, että -- havainnoillistaakseni --

jos teemme kuten olen nyt näyttänyt,

voimme sitoa tarpeeksi hiiltä ilmakehästä,

ja turvallisesti sitoa sen ruohotasangoista maaperään

tuhansiksi vuosiksi,

ja jos teemme näin vain noin puolella
maapallon ruohotasangoista,

jotka olen näyttänyt teille,

voimme saada kasvihuonekaasupäästöjen tasot
esi-teollisen aikakauden tasolle

samalla ruokkien koko väestön.

En voi kuvitella mitään,

joka tarjoaisi enemmän toivoa planeetallemme,

teidän lapsillenne,

heidän lapsilleen, ja koko ihmiskunnalle.

Kiitos.

(Aplodeja)

Kiitos. (Aplodeja)

Kiitos, Chris.

Chris Anderson: Kiitos. Minulla on,

ja uskon, että meillä kaikilla täällä on

A) sata kysymystä ja B) haluaa halata sinua.

Kysyn vain yhden nopean kysymyksen.

Kun aloitatte menetelmän,
ja tuotte lauman eläimiä,

maa on aavikkoa. Mitä eläimet syövät?
Miten tämä toimii?

Miten aloitatte?

Allan Savory: Olemme tehneet tätä pitkään,

ja ainoa kerta kun olemme ruokkineet eläimiä,

oli kaivosalueen kanssa,

joka oli täysin paljasta maata.

Monia vuosia sitten otimme työn alle
karuimman maan Zimbabwessa,

jossa tarjosin viiden punnan setelin

160 kilometrin säteellä,

jos kukaan löytäisi yhden ruohon

160 kilometrin säteellä,

ja sille maalle laitoimme lauman,

kaikki eläimet, ensimmäisenä vuonna
ilman ruokintaa

vain liikkeellä, luontoa matkien,

hyödyntäen sigmoidikäyrän periaatetta.

Se on hieman teknistä kuvailla tässä.

CA: Haluaisin -- Tarkoitan, tämä on
niin kiehtova ja tärkeä idea.

Parhaat ihmiset blogistamme tulevat
keskustelemaan kanssasi

ja yrittävät -- haluan tietää lisää tästä,

jotta voimme jakaa lisätietoa puheesi kanssa.
AS: Hienoa.

CA: Tämä oli todella häkellyttävä puhe,

ja uskon, että kuulit, kuinka me kaikki
kannustamme sinua.

Kiitos paljon. AS: Kiitos, kiitos. Kiitos, Chris.

(Aplodeja)