Bart Weetjens: Kuinka opetin rotat haistamaan maamiinoja

TEDxRotterdam-tapahtumassa Bart Weetjens kertoo erikoislaatuisesta projektistaan opettaa rotat haistamaan maamiinoja. Hän esittää leikkeitä "sankarirotistaan" tositoimissa ja tarkastelee työnsä seuraavaa vaihetta: rottien opettamista tunnistamaan tuberkuloosia labrassa.

Tänään tulette mukanani

erikoislaatuiselle matkalle --

erityisen palkitsevalle matkalle --

joka vei minut

kouluttamaan rottia,

pelastamaan ihmishenkiä

etsimällä maamiinoja

ja tuberkuloosia.

Lapsena minulla oli kaksi intohimoa.

Jyrsijät olivat toinen intohimoni.

Minulla oli kaikenlaisia rottia,

hiiriä, hamstereita,

gerbiilejä, oravia.

Mitä vain, kasvatin niitä ja myin eläinkauppaan.

(Naurua)

Toinen intohimoni oli Afrikka.

Kasvoin monikulttuurisessa ympäristössä.

Talossamme asui afrikkalaisia opiskelijoita.

Opin tuntemaan heidän tarinansa,

erilaiset taustansa,

riippuvuutensa maahan tuodusta tietotaidosta,

tavaroista ja palveluista,

heidän rehevän kulttuurinsa.

Afrikka kiehtoi todella mieltäni.

Minusta tuli teollinen muotoilija --

tuotekehityssuunnittelija --

ja keskityin sovellettuun etsintäteknologiaan,

itse asiassa ensimmäiseen kehitysmaille

soveltuvaan teknologiaan.

Aloin työskennellä alalla,

mutta en halunnut osaltani edistää

materiaalista kulutusyhteiskuntaa

suoraviivaisen kuluttavalla

tuotantotavalla.

Irtisanouduin työstäni ja

keskityin oikeaan ongelmaan: maamiinoihin.

On vuosi 1995.

Prinsessa Diana julistaa TV:ssä,

että maamiinat ovat rakenteellinen este

kaikelle kehitykselle, mikä on ihan totta.

Maassa olevat miinat

tai pelkkä epäilyskin noista värkeistä

estää alueelle menon.

Maailmalla haluttiin

uusia paljastimia

ja niiden tuottamista

siellä missä niitä tarvitaan,

pääasiassa kehitysmaissa.

Valitsimme rotat.

Miksi valita rotat?

Eivätkö ne ole tuholaisia?

Itse asiassa rotat ovat --

vastoin useimpien käsitystä --

erittäin seurallisia otuksia.

Varsinainen tuotteemme -- näkyy tässä.

Täällä jossain on kohde.

Käyttäjänä on koulutettu afrikkalainen

edessään rotat,

milloin oikealla, milloin vasemmalla.

Eläin löytää miinan.

Se raapii maata

ja hakee palkkionsa

Hyvin, hyvin yksinkertaista.

Ympäristöä säästävää.

Tässä eläin saa palkkansa.

Näin se toimii.

Hyvin, hyvin yksinkertaista.

Miksi käyttää rottia?

Niitä on käytetty 1900-luvun puolivälistä asti

kaikenlaisissa kokeissa.

Rotilla on enemmän geneettistä materiaalia

varattuna hajuaistille

kuin millään muulla nisäkkäällä.

Niiden hajuaisti on äärimmäisen herkkä.

Mekanismeillaan ne pystyvät lisäksi kartoittamaan

ja ilmaisemaan kaikki hajut.

Kuinka kommunikoimme rottien kanssa?

Emme puhu rottaa,

mutta tässä käytämme

eläinten koulutuksessa yleistä

naksutinmenetelmää.

Naksutin antaa tietyn äänen,

jolla voidaan vahvistaa tiettyä käyttäytymistä.

Ensiksi yhdistämme naksahduksen palkkioon,

baanaanista ja pähkinästä tehtyyn soseeseen.

Sitten kun eläin oppii naks, ruokaa,

naks, ruokaa, naks, ruokaa --

naks on ruokaa --

se joutuu häkkiin, jossa on reikä,

ja se oppii tosiaankin

pistämään kuononsa reikään,

jonka alle kohdehaju on laitettu,

ja pitämään paikkansa viisi sekunttia --

viisi sekunttia on pitkä aika rotalle.

Kun tämä on opittu, vaikeutamme tehtävää vähän.

Se oppii löytämään kohdehajun häkistä,

jossa on useampia reikiä, kymmenenkin.

Sitten eläin oppii

kävelemään ulkona hihnassa

ja löytämään kohteita.

Seuraavaksi eläimet oppivat

löytämään oikeita miinoja aidoilla kentillä.

Ne testataan, ja ne saavat valtuudet toimia

kansainvälisten miinatoimintastandardien mukaan,

samoin kuin koirien on suoriuduttava testistä.

Tässä on 400 neliömetrin ala,

jonne on laitettu joukko miinoja

sattumanvaraisesti.

Kouluttajan ja rotan on yhdessä

löydettävä kaikki kohteet.

Jos rotta pystyy tähän, se saa

valtuutetun eläimen oikeudet

toimia kentällä --

ihan koirien tapaan.

Ehkä yksi pieni ero:

rotan kouluttaminen maksaa vain

viidesosan miinakoiran kouluttamisesta.

Tämä on ryhmämme Mosambikissa.

Yksi tansanialainen kouluttaja,

joka siirtää taidot

näille kolmelle mosambikilaiselle kaverille.

Näiden ihmisten katseessa loistaa ylpeys.

Heillä on taito,

joka vähentää kovasti heidän riippuvuuttaan

ulkomaisesta avusta.

Tämän pienen joukon lisäksi

tarvitaan tietysti raskaita ajoneuvoja

ja niitä seuraavia manuaalisia miinanpurkajia.

Pienellä investoinnilla rottakapasiteettiin

olemme Mosambikissa osoittaneet

voivamme vähentää yksikkökustannuksia neliömetriltä

jopa 60 prosenttia

nykyisestä normaalihinnasta --

kaksi dollaria neliöltä, meillä 1,18

ja voimme vieläkin laskea hintaa.

Mitoituskysymys.

Lisärottien avulla

voimme saada tuotoksen vielä suuremmaksi.

Mosambikissa meillä on esittelyalue.

11 afrikkalaista hallitusta

on huomannut voivansa vähentää riippuvuuttaan

teknologiaamme käyttämällä.

Ne ovat allekirjoittaneet rauhansopimuksen

Afrikan suurten järvien alueella.

Ne kannattavat sankarirottia

yhteisten rajojensa miinanraivaajina.

Siirtykäämme hyvin erilaiseen ongelmaan.

Viime vuonna noin 6 000 ihmistä

astui maamiinaan,

mutta vuodessa maailmassa

kuoli lähes 1,9 miljoonaa tuberkloosiin

ensisijaisena infektiolähteenä.

Erityisesti Afrikassa,

missä tuberkuloosi ja HIV ovat vahvasti sidoksissa,

tämä on valtavan yleinen ongelma.

Mikroskopialla, WHO:n vakiomenetelmällä,

päästiin 40 - 60 %:n luotettavuuteen.

Tansaniassa -- numerot eivät valehtele --

45 % tuberkuloosipotilaista

diagnosoidaan ennen kuolemaa.

Toisin sanoen, jos ihmisellä on tubi,

sitä ei todennäköisesti huomata,

hän vain kuolee tubin toissijaisiin infektioihin.

Kuitenkin,

jos tauti diagnosoidaan hyvin varhain,

hoito voi alkaa heti.

On järkevää hoitaa myös HIV-positiivisia.

Itse asiassa jopa HIV-positiivisten tubi

voidaan parantaa.

Hollannin kielessä

tuberkuloosi

on ´tering´,

joka viittaa etymologisesti

tervan hajuun.

Jo vanhat kiinalaiset

ja kreikkalaiset, Hippokrates,

kirjasivat aikanaan,

että tubi voidaan diagnosoida

potilaista uhkuvien

eritteiden perusteella.

Hankimme joitakin näytteitä --

vain testausta varten --

sairaaloista

ja koulutimme rottia niiden avulla

nähdäksemme, toimiiko se.

Ihme kyllä,

pääsimme 89 %:n erottelukykyyn

ja 86 %:n tarkkuuteen

käyttäessämme useiden rottien jonoja.

Näin toimimme.

Tämä on tosiaan yleisteknologiaa.

Nyt puhumme räjähteistä ja tuberkuloosista,

mutta kuvitelkaa,

että hajusyötiksi voidaan laittaa mitä tahansa.

Miten kaikki tapahtuu?

Tarvitaan 10 näytteen kasetti.

Kaikki 10 näytettä laitetaan häkkiin.

Rotta tarvitsee vain kaksi sadasosasekunttia

hajun tunnistamiseen, äärimmäisen kova vauhti.

Tässä eläin on jo kolmannella näytteellä.

Se on positiivinen näyte.

Rotta kuulee naksauksen ja hakee palkkionsa.

Näin voimme hyvin nopeasti

saada ikään kuin toisen näkemyksen

potilaiden positiivisuudesta

tai negatiivisuudesta

Esimerkiksi,

kun mikroskopisti voi käsitellä

40 näytettä päivässä,

rotta pystyy

samaan

vain seitsemässä minuutissa.

Tällaisella häkillä --

(Suosionosoituksia)

Tällaisella häkillä -- kun rottia on saatavilla,

ja meillä on tällä hetkellä

25 tuberkuloosirottaa --

tällaisella koko päivän toimivalla häkillä

voidaan käsitellä 1 680 näytettä.

Voi vain kuvitella kaikkia mahdollisia sovelluksia --

saasteiden

etsiminen maaperästä,

tullin toiminta,

laittomien tarvikkeiden etsintä konteista jne.

Mutta pitäydytään aluksi tuberkuloosissa.

Haluan vain kertoa,

että siniset palkit

ovat mikroskopialla saatuja tuloksia

viideltä klinikalta Dar es Salaamista

500 000 ihmisen populaatiosta,

jossa raportoitiin 15 000 tehtyä testiä.

Mikroskopialla havaittiin 1 800 tapausta.

Pelkästään esittämällä näytteet kertaalleen rotille

ja vertaamalla tuloksia

pystyimme lisäämään tautihavaintojen määrää

yli 30 prosentilla.

Koko viime vuoden

olemme -- valituista ajanjaksoista riippuen --

jatkuvasti pystyneet

lisäämään havaittujen tapausten määrää

näissä viidessä sairaalassa

30 - 40 %:lla.

Tämä on todella merkittävää.

Kun mikroskopiassa huomaamatta jäänyt potilas

tartuttaa jopa 15 ihmistä --

tervettä ihmistä -- vuodessa,

voi olla varma,

että olemme pelastaneet monta elämää.

Ainakin meidän sankarirottamme ovat.

Pyrimme nyt

standardoimaan tämän teknologian.

On yksinkertaisia juttuja,

meillä on esimerkiksi pieni laser hajureiässä,

missä rotan on pysyteltävä viisi sekunttia..

Pyrimme standardoimaan tämän,

pelletit,

ja ruokapalkkiot,

puoliautomatisoimaan ne

käyttääksemme menetelmää laajemmin

yhä useampien henkien pelastamiseksi.

Muitakin sovelluksia on tulossa.

Tässä on ensimmäinen prototyyppi

kamerarotastamme,

rottareppuineen ja kameroineen.

Rotta voi pujahtaa raunioihin

etsimään uhreja

esim. maanjäristyksen jälkeen.

Tämä on prototyyppi.

Toimivaa järjestelmää ei vielä ole.

Vielä haluaisin sanoa,

että projekteissa ei ole kysymys vain rotista

vaan loppujen lopuksi ihmisistä.

Autamme haavoittuvaisia yhteisöjä

selviytymään vaikeista, kalleista

ja vaarallisista humanitaarisista etsintätehtävistä

käyttäen runsaasti saatavilla olevia

paikallisia resursseja.

On jotain täysin uutta

jatkuvasti haastaa käsityksensä

maailman resursseista,

liittyivätpä ne ympäristöön,

tekniikkaan, eläimiin tai ihmisiin.

Elää kunnioittavassa sopusoinnussa

kestävää maailmaa vaalien.

Kiitoksia paljon.

(Suosionosoituksia)