Nationalismi vs. globalismi: uusi poliittinen jaottelu

Miten ymmärrämme tämän päivän poliittisen jaottelun? Laaja-alaisessa ja oivaltavassa keskustelussa historioitsija Yuval Harari asettaa nykyisen kuohunnan laajempaan asiayhteyteen teknologisen kehityksen, ilmastonmuutoksen ja median murroksen -- ja jopa ihmiskunnan olemassaolon tarkoituksen kanssa. Tämä on ensimmäinen osa TED keskustelusarjassa, joka etsii syvällisiä vastauksia kiihtyvään poliittiseen eripuraan. Varaa aikaa noin tunti tähän kiehtovaan keskusteluun Hararin ja TED-kuraattori Chris Andersonin välillä.

Chris anderson: Hei.
Tervetuloa tähän TED-keskusteluun.

Se on ensimäinen sarjassa,
jota ollaan tekemässä

vastauksena nykyiseen
poliittiseen mullistukseen.

Sinusta en tiedä;

mutta ainakin minä olen huolestunut
kasvavasta eripurasta tässä maassa

ja maailmassa.

Kukaan ei kuuntele toista. Eikö niin?

Eivät ne kuuntele.

Minusta tuntuu, että me tarvitsemme
erilaista keskustelua,

joka perustuu kuuntelemiseen
ja ymmärtämiseen,

laajemmassa yhteydessä.

Se on vähintä, mitä me yritämme tehdä
näissä TED-keskusteluissa,

aloittaessamme tänään.

Emmekä olisi voineet saada ketään toista,

joka olisi innostavampi
käynnistämään tämän.

Haluan kertoa, että tämä
älykkö tässä ajattelee eri tavalla

kuin kukaan muu tällä planeetalla.

Olen tosissani.

(Yuval Noah Harari nauraa)

Olen tosissani.

Hän yhdistelee historian
taustalla olevia ajatuksia

henkeäsalpaavalla tavalla.

Jotkut teistä saattavat tietää
tämän kirjan, Sapiens.

Onko joku lukenut Sapiensin?

(Suosionosoituksia)

En voinut laskea sitä käsistäni.

Tapa, jolla hän kertoo ihmiskunnan tarinaa

suurten ajatusten avulla, saa sinut
ajattelemaan eri tavalla --

se on hämmästyttävää.

Ja tässä on jatko-osa,

joka tietääkseni julkaistaan
Yhdysvalloissa ensi viikolla.

YNH: Kyllä, ensi viikolla.

CA: "Homo Deus."

Tämä on seuraavan
sadan vuoden historia.

Minulla oli tilaisuus lukea se.

Se on äärimmäisen jännittävä,

ja joillekin ihmisille
uskoakseni aika hälyttävä.

Se on pakko lukea.

Ja rehellisesti sanottuna, emme olisi
voineet saada ketään parempaa

auttamaan meitä ymmärtämään, mitä
ihmettä maailmassa tapahtuu juuri nyt.

Joten toivottakaamme lämpimästi
tervetulleeksi Yuval Noah Harari.

(Suosionosoituksia)

On hienoa liittyä ystäviimme
Facebokissa ja webissä.

Hei Facebook.

Te kaikki, kun alan
kysyä Yuvalilta kysymyksiä,

voit esittää oman kysymyksesi,

eikä sen tarvitse koskea
päivän poliittisia skandaaleja,

ne voivat olla laajempia:
Missä mennään?

Oletko valmis? Ok, aloitetaan.

Joten, Yuval:

New York vuonna 2017, jossa uusi
presidentti on tarttunut vallan kahvaan,

ja shokkiaalto leviää ympäri maailmaa.

Mitä ihmettä on tapahtumassa?

YNH: Luulen, että pääsyy siihen,
mitä tapahtui on se,

että olemme hukanneet
tarinamme.

Ihmiset ajattelevat tarinoin,

ja yritämme saada tolkkua maailman
tapahtumista kertomalla tarinoita.

Viime vuosikymmeninä

meillä oli yksinkertainen ja
hyvin houkutteleva tarina siitä,

mitä maailmassa tapahtuu.

Sen tarinan mukaan

talous globalisoituu,

politiikka liberalisoituu,

ja näiden kahden yhdistelmä tulee
tekemään maailmasta paratiisin,

ja meidän tulee vain jatkaa
talouden globalisoimista

ja poliittisten järjestelmien
vapauttamista,

siten kaikki tulee olemaan ihanaa.

Vuosi 2016 oli se hetki,

jolloin hyvin suuri osa,
jopa länsimaissa,

lakkasi uskomasta tähän tarinaan.

Hyvistä tai huonoista syistä --
sillä ei ole väliä.

Ihmiset eivät enää uskoneet tarinaan,

kun sinulla ei ole tarinaa,
et ymmärrä mitä tapahtuu.

CA: Osa sinusta uskoo,
että tarina oli hyvin tehokas.

Se toimi.

YNH: Jossain määrin, kyllä.

Joidenkin arviointien mukaan,

elämme nyt ihmiskunnan

parasta aikaa.

Ensimmäistä kertaa historiassa

ihmisiä kuolee enemmän
ylensyöntiin kuin nälkään,

mikä on mahtava saavutus.

(Naurua)

Myöskin ensimmäistä kertaa historiassa

enemmän ihmisiä kuolee
vanhuuteen kuin tarttuviin sairauksiin,

myös väkivalta on vähentynyt.

Ensimmäistä kertaa historiassa

ihmisiä kuolee enemmän itsemurhiin
kuin rikosten tai terrorismin uhreina

yhteensä.

Tilastollisesti olet itse
pahin vihollisesi.

Vähintäänkin on todennäköistä,

että kaikista maailman ihmisistä
itse tapat itsesi --

(Naurua)

mikä myöskin on hyvä uutinen,
verrattuna --

(Naurua)

verrattuna edellisten
aikakausien väkivallan tasoon.

CA: Mutta tämä maailman
yhdistymisprosessi

päättyi suurelle joukolle ihmisiä
ulkopuolisuuden tunteeseen,

ja he reagoivat.

Niinpä meillä on tämä pommi,

joka repii hajalle koko systeemin.

Tarkoitan, mitä luulet tapahtuneen?

Tuntuu kuin ihmisten vanha tapa
ajatella politiikkaa,

oikea-vasen jaotteluna,
olisi syrjäytetty.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

YNH: Kyllä, vanha 1900-luvun
poliittinen malli, vasen vastaan oikea,

on nyt lähes merkityksetön,

ja todellinen jako nykyisin on
globaalin ja kansallisen välillä,

globaali tai paikallinen.

Se näkyy eri puolilla maailmaa,

tämä on nyt suurin taistelu.

Me luultavasti tarvitsemme täysin
uusia poliittisia malleja

ja täysin uusia tapoja
ajatella politiikkaa.

Olennaista on, että meillä on nyt
globaali ekologia,

meillä on globaali talous, mutta
kansalliset poliittiset järjestelmät,

eivätkä ne toimi yhdessä.

Tämä tekee politiikasta
tehotonta,

koska se ei pysty kontrolloimaan
niitä voimia, jotka vaikuttavat elämäämme.

Tähän epätasapainoon on
periaatteessa kaksi ratkaisua:

joko deglobalisoidaan talous ja
palataan kansalliseen talouteen,

tai globalisoidaan
poliittinen järjestelmä.

CA: Luultavasti monet liberaalit

näkevät Trumpin ja hänen hallintonsa
toivottoman pahana,

kaikin tavoin kauheana.

Näetkö sen taustalla olevaa kertomusta
tai poliittista filosofiaa,

mikä olisi vähänkään ymmärrettävää?

Miten pukisit sanoiksi sen filosofian?

Onko se vain nationalistinen ajattelutapa?

YNH: Mielestäni taustalla on tunne
tai ajatus siitä,

että poliittinen järjestelmä --
on siellä jotenkin rikki.

Se ei enää voimaannuta tavallisia ihmisiä.

Se ei enää oikein välitä
tavallisista ihmisistä,

ja mielestäni tämä poliittisen taudin
diagnoosi on oikea.

Vastausten osalta en ole niin varma.

Luultavasti se, mitä näemme on
välitön inhimillinen reaktio:

jos jokin ei toimi, otetaan
askel taaksepäin.

Tämän voi nähdä joka puolella maailmaa,

juuri kenelläkään politiikassa
toimivalla ihmisellä

ei ole tulevaisuuden visiota siitä,
minne ihmiskunta on menossa.

Melkein kaikkialla voi nähdä
taantuvan vision:

"Tehdään taas Amerikasta suuri,"

kuten se oli -- en tiedä --
50-luvulla, 80-luvulla, ennen,

mennään sinne takaisin.

Ja Venäjä sata vuotta Leninin jälkeen,

pohjimmiltaan Putinin
tulevaisuuden visio on,

ah, palataan takaisin
tsaristiseen valtakuntaan.

Ja Israelissa, josta minä tulen,

päivän kuumin poliittinen visio on:

"Rakennetaan temppeli uudelleen."

Mennään taaksepäin 2000 vuotta.

Ihmiset ajattelevat, että jossain
menneisyydessä olemme menettäneet sen,

aivan kuin olisit eksynyt kaupungissa,

ja sanoisit OK, mennään takaisin sinne,
missä tuntui turvalliselta

ja aloitetaan alusta.

Luulenpa ettei tämä toimi,

mutta se on monilla ihmisillä
vaistonvaraista.

CA: Mutta miksi se ei toimi?

"Amerikka ensin" on hyvin houkutteleva
slogan monella tapaa.

Isänmaallisuus on monin tavoin
hyvin jalo asia.

Se on edistänyt suurten ihmisjoukkojen

yhteistyötä.

Eikö maailma voisi olla joukkko
järjestäytyneitä maita,

jotka kaikki asettavat itsensä
ensimmäiselle sijalle.

YNH: monissa maissa
patriotismi toimi hyvin

jopa tuhansia vuosia.

Totta kai se johti sotiin jne.,

mutta meidän ei pitäisi keskittyä
niin paljon huonoihin puoliin.

Isänmaallisuudessa on
myös paljon positiivista,

se saa suuren määrän ihmisiä

välittämään toisistaan,

tuntemaan myötätuntoa
toisiaan kohtaan,

ja toimimaan yhdessä.

Jos palataan ensimmäisiin kansakuntiin,

tuhansia vuosia sitten,

ihmiset, jotka elivät
Keltaisenjoen varrella --

siellä oli monia, monia eri heimoja,

joiden kaikkien selviytyminen ja
vaurastuminen riippui joesta,

mutta kaikki kärsivät myös
ajoittaisista tulvista

ja kuivuudesta.

Eikä yksikään heimo pystynyt
tekemään asialle mitään,

koska jokainen heimo kontrolloi
vain pientä osaa joesta.

Sitten pitkän ja monimutkaisen
prosessin kautta,

heimot liittyivät yhteen ja muodostivat
kiinalaisen kansakunnan,

joka hallitsi koko Keltaistajokea,

ja joka toi satoja tuhansia ihmisiä yhteen

rakentamaan patoja ja kanaaleja
joen sääntelemiseksi,

ja estämään pahimmat tulvat ja kuivuudet,

ja joka vaurastutti jokaista.

Tämä toimi monissa paikoissa
ympäri maailmaa.

Mutta 2000-luvulla

teknologia muuttaa kaikkea tätä
hyvin olennaisella tavalla.

Me elämme -- kaikki maailman
ihmiset --

elämme saman kyberjoen rannoilla

eikä yksikään kansakunta pysty
yksin säätelemään sitä.

Me kaikki elämme yhdessä
yksittäisellä planeetalla,

jota uhkaa meidän omat toimemme.

Jos ei ole jonkinlaista
maailmanlaajuista yhteistyötä,

nationalismi ei vain ole oikealla tasolla
näiden ongelmien ratkaisemisessa,

ei ilmastonmuutoksen eikä teknologisten
häiriöiden suhteen.

CA: Se oli kaunis ajatus

maailmassa, jossa suurin osa toiminnasta,
useimmat ongelmat,

tapahtuvat kansallisella tasolla,

mutta väität, että tämän päivän
merkityksellisimmät asiat

eivät enää ole kansallisen tason asioita
vaan maailmanlaajuisia.

YNH: Täsmälleen. Kaikki suurimmat ongelmat
tämän päivän maailmassa

ovat maailmanlaajuisia,

eikä niitä voi ratkaista

ilman jonkinlaista
maailmanlaajuista yhteistyötä.

Kyse ei ole vain ilmastonmuutoksesta,

mikä on ilmeisin esimerkki,
jonka ihmiset antavat.

Minä ajattelen enemmänkin teknologian
mukanaan tuomia uhkia.

Esimerkiksi tekoäly,

seuraavien 20 - 30 vuoden aikana

se syrjäyttää miljoonia ihmisiä
työmarkkinoilla --

tämä on maailmantason ongelma.

Se tulee häiritsemään
kaikkien maiden taloutta.

Samoin geenitekniikka,

ihmiset pelkäävät mihin se johtaa,

geenitekniikan tutkiminen ihmisillä,

ei auta jos yksittäinen maa,
esimerkiksi USA,

kieltää geneettiset ihmiskokeet,

jos Kiina ja Pohjois-Korea jatkavat niitä.

Joten USA ei pysty
ratkaisemaan sitä yksin,

ja hyvin nopeasti paine tehdä samoin
Yhdysvalloissa tulee olemaan valtava,

koska kyseessä ovat
korkean riskin ja hyödyn teknologiat.

Jos joku muu tekee niin, en voi sallia
itseni jäädä jälkeen.

Ainoa keino saada sääntelyä,
vaikuttavia sääntöjä,

koskien geenitekniikan kaltaisia asioita,

on saada maailmanlaajuisia säädöksiä.

Jos on vain kansallisia säädöksiä, kukaan
ei halua jäädä kehityksessä jälkeen.

CA: Tämä on todella mielenkiintoista.

Minusta näyttää, että tämä
voisi olla yksi avain

rakentavan keskustelun herättämiseen

eri osapuolten välillä,

koska luullakseni kaikki voivat olla
yhtä mieltä siitä,

että suuri osa meidät tähän pisteeseen
sysänneestä vihasta

johtuu perustellusta huolesta
työpaikkojen säilymisestä.

Työ on mennyttä, perinteinen
elämäntapa on mennyttä,

ei ole mikään ihme,
että ihmiset ovat raivoissaan.

Ja yleensä he ovat syyttäneet
globalismia, globaalia eliittiä,

joka teki tämän kysymättä
heiltä lupaa,

ja se näyttää perustellulta
valitukselta.

Mutta se mitä kuulin sinun sanovan,
että -- avainkysymys on:

Mikä on työttömyyden todellinen syy,
tällä hetkellä ja tulevaisuudessa?

Jos kysymys on
globalisaatiosta,

silloin oikea vastaus on, kyllä,
rajojen sulkeminen

ja ihmisten pitäminen niiden ulkopuolella,
ja muuttaa kauppasopimuksia jne.

Mielestäni sinä sanot,

että itse asiassa se ei ole
työttömyyden suurin syy.

Vaan se juontaa juurensa
teknologisista kysymyksistä,

eikä sitä ole mahdollista ratkaista

ellemme ole yhteydessä maailmaan.

YNH: Kyllä, ja

en tiedä nykyhetkestä,
mutta kun katsomme tulevaisuuteen,

eivät meksikolaiset tai kiinalaiset
vie työpaikkoja

pennsylvanialaisilta,

robotit ja algoritmit sen tekevät.

Paitsi jos aiot rakentaa suuren muurin
Kalifornian rajalle --

(Naurua)

muuri Meksikon rajalla tulee olemaan
aivan tehoton.

Kun katsoin keskusteluja ennen
vaaleja, silmääni pisti,

ettei ainakaan Trump yrittänytkään
pelotella ihmisiä sanomalla,

että robotit tulevat ja
vievät työpaikkasi.

Vaikkei se olisi tottakaan,

se olisi voinut olla äärimmäisen tehokas
keino pelotella ihmisiä --

(Naurua)

ja kiihottaa heitä:

"Robotit vievät työsi!"

Eikä kukaan lähtenyt tälle linjalle.

Ja se saa minut pelkäämään,

koska ei ole väliä, mitä tapahtuu

yliopistoissa ja laboratorioissa,

ja siellähän käydään jo voimakasta
keskustelua asiasta,

mutta valtavirran politiikassa
ja yleisön keskuudessa,

ihmiset eivät tiedä,

että on tulossa valtava
teknologinen murros --

ei 200 vuoden, vaan 10, 20, 30
vuoden kuluessa --

ja meidän on tehtävä jotain nyt,

senkin takia, että mitä nyt opetamme
lapsille koulussa tai yliopistossa,

tulee olemaan täysin merkityksetöntä
työmarkkinoilla vuonna 2040, 2050.

Tämän ajattelun aika on nyt,
eikä 2040.

Meidän täytyy ajatella tänään,
mitä opettaa nuorille.

CA: Kyllä ehdottomasti.

Olet kirjoittanut usein
historian hetkistä,

jolloin ihmiskunta astui tietämättään
uuteen aikakauteen.

Päätöksiä on tehty,
teknologioita kehitetty,

ja yhtäkkiä maailma onkin muuttunut,

mahdollisesti kaikkien kannalta
huonommaksi.

Yksi esimerkki, jonka annat
Sapiens-kirjassasi,

on maatalouden vallankumous,

jolloin ihmiset muokkasivat maitaan,

he valitsivat 12-tuntisen
raskaan työpäivän,

mielenkiintoisemman kuusi tuntia
viidakossa -elämäntavan sijaan.

(Naurua)

Olemmeko mahdollisesti nyt astumassa
uuteen aikakauteen,

kävelemme unissamme tulevaisuuteen,
jota kukaan ei halua?

YNH: Kyllä, niinpä.

Maatalouden vallankumous

oli valtava teknologinen ja taloudellinen
vallankumous,

joka voimaannutti ihmiskuntaa,

mutta kun tarkastelee yksilöiden elämää,

pienen eliitin elämä parani huomattavasti,

mutta enemmistön elämä huononi.

Tämä voi tapahtua uudelleen 2000-luvulla.

Ei ole epäilystäkään, ettevätkö uudet
teknologiat voimaanuttaisi ihmiskuntaa.

Mutta päädymmekö taas siihen,

että pikkuruinen eliitti korjaa koko
potin, ottaa parhaat hedelmät,

ihmismassojen olot huononevat

entisestään,

varmasti paljon huonommiksi kuin
pienen eliitin.

CA: Ja nuo eliitit, eivät ehkä ole
edes ihmisiä.

Ne voivat olla kyborgeja tai --

YNH: Kyllä, ne voisivat olla
paranneltuja superihmisiä.

Ne voisivat olla kyborgeja.

Eliitit voisivat olla täysin
epäorgaanisia.

Ne voisivat olla jopa
tiedostamattomia algoritmeja.

Tällä hetkellä maailmassa näemme
määräysvallan siirtyvän

ihmisiltä algoritmeille.

Yhä useammat päätökset --
henkilökohtaisesta elämästä,

taloudellisista asioista,
poliittisista asioista --

tekeekin algoritmit.

Jos haet lainaa pankista,

kohtalostasi päättää algoritmi,
ei ihminen.

Yleisvaikutelma on, että ehkäpä Homo
sapiens menetti määräysvallan juuri.

Maailma on niin monimutkainen,
on niin paljon tietoa,

asiat muuttuvat niin nopeasti,

ettei tämä kymmeniä tuhansia
vuosia sitten

Afrikan savanneilla kehittynyt --

tietyissä olosuhteissa selviytyvä,

tiettyä määrää tietoa hallitseva --

ei vain pysty käsittelemään
2000-luvun todellisuutta,

ja ainoa, mikä siihen ehkä pystyy,

on massadata algoritmit.

Eipä ihme, että enemmän ja enemmän
määräysvaltaa siirtyy algoritmeille.

CA: Olemme siis New Yorkissa TED-keskustelusarjan
ensimmäisessä vuoropuhelussa

Yuval Hararin kanssa,

Facebookissa on myös live-yleisöä.

Olemme innoissamme, että saamme
olla kanssanne.

Otamme yleisöltä

ja paikalla olevalta yleisöltä
vastaan kysymyksiä

kohta,

joten lähettäkää kysymyksiä.

Yuval, jos aiot esittää väitteen,

että meidän on päästävä yli nationalismista,
koska tuleva teknologinen...

uhka, tavallaan,

on paljolti vastuussa siitä,
mitä tapahtuu,

meillä on oltava maailmanlaajuinen
keskustelu tästä.

Ongelma on saada ihmiset
todella uskomaan siihen,

että tekoäly on todellakin
välitön uhka jne.

Se mistä ihmiset, ainakin jotkut ihmiset,

kantavat välitöntä huolta,

on ehkä ilmanstonmutos,

ehkä muut asiat, kuten
pakolaiset, ydinaseet jne.

Voitko perustella, että tässä
tilanteessa, missä nyt olemme,

että jotenkin nuo asiat on valittava?

Olet puhunut ilmastonmuutoksesta,

mutta Trump on sanonut,
ettei usko siihen.

Joten et tavallaan voi käyttää

tehokkainta argumenttiasi.

YNH: Kyllä, mielestäni ilmastonmuutoksessa,

ensinäkemältä, on aika yllättävää,

että nationalismin ja ilmastonmuutoksen

välillä on hyvin kiinteä vastaavuussuhde.

Lähes aina ilmastonmuutoksen
kieltäjät ovat nationalisteja.

Ensinäkemältä ajattelet: Miksi?

Mikä se yhteys on?

Miksi sosialistit eivät kiellä
ilmastonmuutosta?

Mutta kun ajattelet asiaa,
on itsestään selvää --

siksi, koska nationalismi ei pysty
ratkaisemaan ilmastonmuutosta.

Jos haluat olla nationalisti
2000-luvulla,

sinun on kiellettävä ongelma.

Jos hyväksyt ongelman olemassaolon,
sitten sinun on hyväksyttävä että, kyllä,

maailmassa on vielä tilaa
isänmaallisuudelle,

on vielä tilaa uskollisuudelle

ja velvollisuuksille omia
maanmiehiäsi ja omaa maatasi kohtaan.

Enpä usko, että kukaan edes ajattelee
niiden hävittämistä.

Mutta ilmastonmuutoksen torjumiseksi,

me tarvitsemme lisää lojaaliutta
ja laajempia sitoumuksia

kansallisen tason yli.

Sen pitäisi olla mahdollista,

koska ihminen voi olla uskollinen
monilla eri tasoilla.

Voit olla uskollinen perheellesi,

yhteisöllesi,

ja maallesi,

miksipä et voisi olla uskollinen
myös koko ihmiskunnalle?

Tietenkin on tilanteita, joissa
tulee olemaan vaikeaa,

minkä laittaa etusijalle,

mutta elämä on vaikeaa.

Koeta pärjätä sen kanssa.

(Naurua)

CA: OK, haluaisin saada yleisöltä
muutaman kysymyksen.

Meillä on täällä mikrofoni.

Puhukaa siihen, ja myös Facebook,
laittakaa kysymyksiä tulemaan.

Howard Morgan: Yksi asia, jolla on
valtava vaikutus

tässä maassa ja muissa maissa

on tulonjaon epätasa-arvo,

dramaattinen muutos tulonjaossa
Yhdysvalloissa

siitä, mitä se oli 50 vuotta sitten,

ja ympäri maailmaa.

Voimmeko tehdä sille jotain?

Koska se vaikuttaa moniin
muihin asioihin.

YNH: Toistaiseksi en ole kuullut
kovin hyvää ideaa asian ratkaisemiseksi,

osittain siksi, koska useimmat ideat
jäävät kansalliselle tasolle,

ja ongelma on globaali.

Yksi idea, josta kuulemme
nykyisin aika paljon,

on yleismaailmallinen perustulo.

Mutta siinä on ongelma.

Mielestäni se on hyvä alku, mutta

se on ongelmallinen, koska ei ole selvää,
mitä yleismaailmallinen tarkoittaa,

eikä ole selvää mitä tarkoittaa "perus".

Kun ihmiset puhuvat yleismaailmallisesta
perustulosta,

useimmat heistä tarkoittavat kansallista
perustuloa.

Ongelma on kuitenkin globaali.

Jos esim. tekoäly ja 3D-tulostimet
vievät miljoonia työpaikkoja

Bangladeshissa,

kaikilta niiltä ihmisiltä, jotka
tekevät paitani ja kenkäni.

Niin mitä tapahtuu?

USA:n hallitus perii verot Googlelta
ja Applelta Kaliforniassa,

ja käyttää ne perustulon maksamiseen
työttömille Bangladeshissä?

Jos uskot tuohon, voit yhtä hyvin uskoa,

että joulupukki tulee
ja ratkaisee ongelman.

Ellei meillä oikeasti ole yleismaailmallista,
vaan kansallinen perustulo,

perimmäiset ongelmat eivät
häviä mihinkään.

Eikä myöskään ole selvää,
mitä on perus,

koska mitä ovat ihmisen perustarpeet?

Tuhat vuotta sitten
ruoka ja suoja oli tarpeeksi.

Mutta nykyisin ihmiset sanovat, että
koulutus on ihmisen perustarve,

sen pitää olla osa pakettia.

Mutta kuinka pitkä koulutus. Kuusi vuotta?
Kaksitoista vuotta? Tohtorin tutkinto?

Samaten terveydenhuollossa,

sanotaan että 20, 30, 40 vuodessa,

saat kalliita hoitoja, jotka voivat
pidentää ihmiselämää

120 vuoteen, en tiedä.

Kuuluisiko tämä perustuloon vai ei?

Se on vaikea ongelma,

koska maailmassa, jossa ihmiset
eivät voi työskennellä,

ainoa asia minkä he saavat on
tämä perustulo.

Se mitä siihen kuuluu, on hyvin
hankala eettinen kysymys.

CA: Täällä on nippu kysymyksiä,
miten tähän on varaa,

kuka maksaa.

Täällä on kysymys Facebookista
Lisa Larsonilta:

"Millaista USA:n nykyinen nationalismi on

verrattuna maailmansotien
väliseen nationalismiin

viime vuosisadalla?"

YNH: No, hyvä uutinen liittyen
nationalismin vaaroihin,

olemme paljon paremmassa asemassa
kuin vuosisata sitten.

Sata vuotta sitten, 1917,

eurooppalaiset tappoivat
miljoonittain toisiaan.

Sikäli kun muistan,
brexitissä vuonna 2016,

menehtyi yksi ihminen, jonka
murhasi joku extremisti.

Vain yksi ihminen.

Jos brexitissä oli kysymys
Britannian itsenäisyydestä,

tämä on ihmiskunnan historian
rauhanomaisin itsenäistymistaistelu.

Sanotaan, että Skotlanti päättää nyt
brexitin jälkeen lähteä

Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Jos Skotlanti 1700-luvulla halusi

-- ja skotit halusivat useita kertoja --

päästä eroon Lontoon hallinnasta,

hallitus Lontoossa reagoi siihen
lähettämällä armeijan pohjoiseen

polttamaan Edinburghin ja murhaamaan
joukoittain ylängön heimoja.

Oletan, että jos 2018 skotit äänestävät
itsenäisyytensä puolesta,

Lontoon hallitus ei lähetä
armeijaa pohjoiseen

polttamaan Edinburghia.

Vain harva ihminen on nyt halukas
tappamaan tai tulemaan tapetuksi

skottilaisten tai brittiläisten
itsenäisyyden puolesta.

Kaikki se puhe nationalismin
uudelleen noususta

ja paluusta 1930-luvulle,

1800-luvulle, ainakin lännessä,

kansallismielisten asenteiden voima
on nyt paljon, paljon pienempi

kuin vuosisata sitten.

CA: Vaikka jotkut ihmiset ovat
julkisesti huolissaan siitä,

voiko se muuttua

väkivaltaisuuksiksi USA:ssa

riippuen siitä mihin suuntaan
asiat kehittyvät.

Pitäisikö meidän olla huolissamme,

vai ajatteletko, että
asiat ovat muuttuneet?

YNH: Meidän pitäisi olla huolissamme.

Meidän pitäisi olla tietoisia
kahdesta asiasta.

Ensiksi, älä ole hysteerinen.

Emme ole palanneet ensimmäisen
maailmansodan aikoihin vielä.

Mutta toisaalta älä ole omahyväinen.

Tulimme vuodesta 1917 vuoteen 2017,

emme minkään jumalaisen
ihmeen voimasta,

vaan yksinkertaisesti ihmisten
tekemien päätösten ansiosta,

ja jos nyt alamme tehdä
vääriä päätöksiä

saatamme päätyä
muutamassa vuodessa

vuoden 1917 kaltaisiin olosuhteisiin.

Yksi asia, jonka historioitsijana tiedän,

on se, ettei koskaan pitäisi aliarvioida
ihmisten typeryyttä.

(Naurua)

Se on yksi historian
tehokkaimmista voimista,

ihmisen typeryys ja
ihmisen väkivaltaisuus.

Ihmiset tekevät aivan hulluja asioita
käsittämättömistä syistä,

mutta samaan aikaan,

toinen hyvin voimakas voima ihmiskunnan
historiassa on ihmisen viisaus.

Meillä on molemmat.

CA: Meillä on täällä moraalipsykologian
asiantuntija Jonathan Haidt,

jolla luullakseni on kysymys.

Jonathan Haidt: Kiitos Yuval.

Näytät olevan globaalin
hallinnon kannalla,

mutta kun katsot Transparency
Internationalin tekemää maailman karttaa,

joka arvioi korruption määrää
poliittisissa instituutioissa,

se on valtava punainen meri, vain
hieman keltaista siellä täällä,

merkkinä hyvästä käytännöstä.

Jos meillä on jonkinlainen maailman
laajuinen hallinto,

mikä saa sinut ajattelemaan, että se
olisi enemmän Tanskan

kuin Venäjän tai
Hondurasin kaltainen,

ja eikö sille ole vaihtoehtoja,

kuten esim. tehtiin
otsonisopimuksen kanssa?

On olemassa tapoja ratkaista globaaleja
ongelmia kansallisten hallitusten kesken.

Millainen maailmanhallitus olisi,

ja miksi luulet, että se toimisi?

YNH: En tiedä miltä se
näyttäisi.

Kenelläkään ei ole
vielä mallia siitä.

Tärkein syy, miksi tarvitsemme sen,

on se, että monet näistä kysymyksistä
ovat tilanteita, joissa kaikki häviävät.

Kun sinulla on win-win tilanne,
kuten kaupankäynti,

molemmat osapuolet voivat hyötyä
kauppasopimuksesta,

siten se voidaan saada aikaan.

Kansalliset hallitukset ovat
valmiita tekemään sen

ilman globaalia hallitusta.

Mutta kun tilanne merkitsee kaikille
menettämistä, kuten ilmastonmuutos,

se on paljon vaikeampaa

ilman jonkinlaista kaikkia
koskevaa viranomaista.

Miten se saadaan aikaan ja
miltä se näyttäisi,

en tiedä.

Ei varmastikaan ole selvää syytä

olettaa, että se olisi kuten Tanskassa,

tai että se olisi demokraattinen.

Todennäköisesti se ei olisi.

Meillä ei ole toimivia
demokraattisia malleja

globaalia hallitusta varten.

Joten ehkäpä se muistuttaisi
enemmän muinaista Kiinaa

kuin modernia Tanskaa.

Kun otetaan huomioon vaarat,
joita olemme kohtaamassa,

mielestäni on välttämätöntä, että
on jonkinlainen todellinen valmius

pakottaa vaikeat päätökset
menemään läpi maailman laajuisesti,

se on tärkeämpää kuin
oikeastaan mikään muu.

CA: Facebookista on tullut kysymys,

sen jälkeen mikrofonin saa Andrew.

Kat Hebron Facebookissa,

ottaa yhteyttä Vailista:

"Miten kehittyneet maat selviävät
miljoonista ilmastopakolaisista?"

YNH: En tiedä.

CA: Siinä oli vastauksesi, Kat. (Naurua)

YNH: Luulenpa etteivät hekään tiedä.

Ehkä he vain kieltävät ongelman.

CA: Maahanmuutto on toinen
esimerkki ongelmasta,

joka on vaikea ratkaista
kansallisilla tasoilla.

Yksi maa voi sulkea ovensa,

mutta ehkä se poikii
ongelmia tulevaisuudessa.

YNH: Kyllä se on toinen hyvä esimerkki,

erityisesti koska muuttaminen on nykyisin

paljon helpompaa

kuin se oli keskiajalla tai
muinaisina aikoina.

CA: Yuval, teknologien
keskuudessa on uskomus,

että poliittiset huolenaiheet
ovat liioiteltuja,

itse asiassa poliittisilla johtajilla
ei ole niin paljon vaikutusvaltaa

maailmassa,

että todellisuudessa ihmiskunnan
kohtalosta päättää tiede,

keksinnöt, yritykset,

monet muut tekijät,
kuin poliittiset päättäjät,

itse asiasssa johtajien on
vaikea tehdä paljon mitään,

joten olemme
murehtimassa täällä tyhjää.

YNH: Ensiksikin minun pitää korostaa,

että on totta, että poliittisten johtajien
kyky tehdä hyvää on hyvin rajallinen,

mutta heidän kykynsä tehdä
vahinkoa on rajaton.

Siinä vallitsee perustavanlaatuinen
epätasapaino.

Voit edelleenkin painaa
nappia ja räjäyttää kaikki.

Sinulla on sellaista kyvykkyyttä.

Mutta jos haluat vaikkapa
vähentää epätasa-arvoa,

se on hyvin, hyvin vaikeaa.

Mutta sodan voi aloittaa

edelleenkin hyvin helposti.

Poliittisessa järjestelmässä on
epätasapaino sisäänrakennettuna,

mikä on hyvin turhauttavaa,

et voi tehdä paljoakaan hyvää,
mutta voit tehdä paljon vahinkoa.

Tämän takia poliittinen järjestelmä
on hyvin huolestuttava.

CA: Kun katsot, mitä tapahtuu tänään,

ja laitat historioitsijan hatun päähäsi,

katsotko historiassa niihin hetkiin,
jolloin asiat olivat hienosti,

mutta yksittäinen johtaja todellakin
vei maailmaa tai maataan taaksepäin?

YNH: On muutamia esimerkkejä,

mutta minun pitää korostaa, ettei
koskaan ole kyse yksittäisestä johtajasta.

Tarkoitan, että joku pani hänet sinne,

ja joku antoi hänelle
luvan olla siellä edelleenkin.

Kyse ei ole koskaan vain
yhden ihmisen virheestä.

Jokaisen sellaisen henkilön
takana on paljon ihmisiä.

CA: Voimmeko saada
mikrofonin tänne, Andrew'lle?

Andrew Solomon: Olet puhunut paljon
maailmanlaajuisesta verrattuna,

kansalliseen, mutta minusta tuntuu,
että maailman tilanne

on entistä enemmän
eri identiteettiryhmien käsissä.

Katsotaan ihmisiä Yhdysvalloissa,

jotka Isis on värvännyt.

Tarkastellaan muita ryhmiä,
joita on muodostunut ja

jotka menevät kansallisten
rajojen ulkopuolelle,

mutta joilla on silti
paljon vaikutusvaltaa.

Miten ne integroidaan järjestelmään,

ja miten kirjava identiteettien
joukko saadaan yhtenäiseksi

joko kansallisen tai globaalin
johtajuuden alle?

YNH: Monimuotoisten
identiteettien ongelma

koskee myös nationalismia.

Nationalismi uskoo yhteen yhtenäiseen
identiteettiin

ja ainakin äärinationalistit

uskovat olevansa yksinoikeutettuja
johonkin identiteettiin.

Siksipä nationalimissa on
ollut paljon ongelmia

ihmisten kanssa, jotka
haluavat jakaa identiteettinsä

eri ryhmien välillä.

Se ei ole pelkästään
globaalin vision ongelma.

Mielestäni historia osoittaa jälleen,

ettei pitäisi välttämättä ajatella
niin poissulkevin termein.

Jos ajattelet, että on vain yksi
identiteetti per nuppi,

"Olen vain X, siinä se, en voi olla
mitään muuta, voin olla vain se,"

se on ongelman alku.

On uskontoja, on kansakuntia,

jotka joskus vaativat
yksinoikeutta uskollisuuteesi,

mutta se ei ole ainoa vaihtoehto.

On monia uskontoja ja monia kansakuntia,

jotka sallivat sen, että sinulla on
erilaisia identiteettejä samaan aikaan.

CA: Mutta on yksi selitys sille,
mitä tapahtui viime vuonna,

että ryhmä ihmisiä oli
saanut tarpeekseen,

liberaalista eliitistä,

monien erilaisten identiteettien ja
tunteiden yllyttäminä,

"Entäs minun identiteettini?
Minua ei kukaan huomaa.

Ja ajattelin kuuluvani enemmistöön?"

Ja juuri se herätti paljon vihaa.

YNH: Kyllä. Identiteetti on aina
problemaattinen,

koska identiteetti perustuu aina
kuvitteellisiin tarinoihin,

jotka ennemmin tai myöhemmin
törmäävät todellisuuteen.

Lähes kaikki identiteetit,

muutaman kymmenen
ihmisen muodostaman

perusyhteisön ulkopuolella,

perustuvat kuvitteellisiin tarnoihin.

Ne eivät ole totta.

Ne eivät ole todellisuutta.

Se on vain ihmisten keksimä tarina,
jota he kertovat toisilleen

ja alkavat uskoa siihen.

Siksi kaikki identiteetit
ovat erittäin epävakaita.

Ne eivät ole biologista todellisuutta.

Joskus nationalistit ajattelevat

esimerkiksi, että kansa on
biologinen kokonaisuus.

Se on tehty maan ja veren
yhdistelmästä,

se luo kansakunnan.

Mutta se on vain kuvitteellinen tarina.

CA: Maasta ja verestä tulee
tahmeaa sotkua.

(Naurua)

YNH: Niin tulee ja se sotkee
myös mielesi,

kun ajattelet liikaa sitä, että
olen maan ja veren yhdistelmä.

Jos katsot biologisesta perspektiivistä,

ilmeisesti yhtäkään nykyistä kansaa

ei ollut olemassa 5000 vuotta sitten.

Homo sapiens on sosiaalinen eläin,
se on varmaa.

Mutta miljoonia vuosia

Homo sapiens ja meidän hominidi
esi-isämme asuivat pienissä

muutaman kymmenen yksilön yhteisöissä.

Jokainen tunsi toisensa.

Sitä vastoin modernit kansat
ovat kuvitteellisia yhteisöjä,

siinä mielessä, etten edes tunne
kaikkia näitä ihmisiä.

Minä olen suhteellisen
pienestä kansakunnasta, Israelista,

ja kahdeksasta miljoonasta
israelilaisesta,

en ole tavannut koskaan suurinta osaa.

Enkä koskaan tule tapaamaan
suurinta osaa heistä.

Pohjimmiltaan he ovat
olemassa täällä.

CA: Tämän identiteetin suhteen

ehkä tämä ryhmä tuntee jääneensä
ulkopuoliseksi ja ehkä työttömäksi,

Homo Deus -kirjassasi,

puhut juuri tästä ryhmästä
tavallaan laajemmin,

niin monet ihmiset, jopa suuret
ihmismassat saattavat

menettää työnsä teknologiaan liittyen,

-- taisit kutsua sitä
"tarpeettomien luokaksi" --

luokaksi, jolla ei ole
mitään käyttöä

perinteisestä talouden näkökulmasta.

YNH: Kyllä.

CA: Kuinka todennäköistä tämä on?

Pitäiskö meidän olla
sen vuoksi kauhuissamme?

Voimmeko valmistautua siihen jotenkin?

YNH: Meidän pitää pohtia
sitä huolellisesti.

Kukaan ei todella tiedä miltä
työmarkkinat näyttävät

vuonna 2040, 2050.

On mahdollista, että
syntyy monia uusia työpaikkoja,

mutta se ei ole varmaa.

Ja vaikka uusia työpaikkoja
ilmaantuisikin,

ei välttämättä ole helppoa

viisikymppiselle työttömälle
trukkikuskille

menettää työpaikkansa
itseohjautuville kulkuneuvoille,

työttömälle trukkikuskillle
ei tule olemaan helppoa

kouluttautua virtuaalimaailmojen
suunnittelijaksi.

Aikaisemmin, jos tarkastelee
teollisen vallankumouksen elinkaarta,

kun koneet korvasivat ihmiset
tietynlaisissa tehtävissä,

uusilla liiketoiminta aloilla

tehtävät olivat yleensä
vähäistä ammattitaitoa vaativia

Joten ei tarvittu enää
maatyöläisiä,

ihmiset lähtivät töihin vähäistä ammatti-
taitoa edellyttäviin teollisiin töihin,

ja kun nämä työpaikat menivät
enemmän ja enemmän koneille,

ihmiset siirtyivät vähäistä ammattitaitoa
vaativiin palvelualan ammatteihin.

Nyt kun ihmiset sanovat, että kyllä
tulevaisuudessa on uusia töitä,

joita ihmiset tekevät tekoälyä paremmin,

joita ihmiset tekevät robotteja paremmin,

he yleensä tarkoittavat huippu-
osaamista edellyttäviä tehtäviä,

kuten ohjelmistoinsinöörejä,
virtuaalimaailmojen suunnittelijoita.

En vain näe, miten työtön Siwan kassa,

päivittää osaamisensa viisikymppisenä
virtuaalimaailmojen suunnittelijaksi,

enkä todellakaan näe,

kuinka miljoonat työttömät
tekstiilityöntekijät Bangladeshissä

pystyvät siihen.

Jos he aikovat siihen pystyä,

meidän on alettava opettaa
bangladeshilaisille

ohjelmistosuunnittelua nyt,

ja sitähän me emme tee.

Mitä he sitten tekevät 20 vuoden kuluttua?

CA: Olet todella valaissut kysymystä,

joka on kiusannut minua viime
kuukausina enemmän ja enemmän.

Se onkin vaikea kysymys
esittää julkisesti,

mutta jospa jollakulla olisi osoittaa
viisautta siihen, ehkä sinulla,

joten kysyn sinulta:

Mitä varten ihmiset ovat olemassa?

YNH: Sikäli kun tiedämme,
ei mitään varten.

(Naurua)

Tarkoitan, ettei ole mitään suurta
kosmista draamaa tai suunnitelmaa,

jossa meillä olisi jokin rooli.

Meidän tulee vain löytää,
mikä tehtävämme on

ja tehdä se sitten parhaan
kykymme mukaan.

Tämä on ollut kaikkien uskontojen,
ideologioiden jne. tarina

mutta tiedemiehenä parasta, mitä
voin sanoa on, ettei se ole totta.

Ei ole universaalia näytelmää, jossa
Homo sapiensilla olisi rooli.

Niinpä --

CA: Palatkaamme takaisin pikku hetkeksi,

omaan kirjaasi,

koska Homo Deuksessa,

annat yhden todella johdonmukaisimmista
ja ymmärrettävimmistä kuvauksista

tietoisuudesta, tajunnasta,

tuosta ihmisen ainutlaatuisesta taidosta.

Korostat, että se on eri asia kuin

älykkyys, jota rakennamme koneisiin,

ja että sen ympärillä on
paljon mystiikkaa.

Kuinka voit olla varma, ettei
ole mitään tarkoitusta,

kun emme edes ymmärrä,
mitä tietoisuus on?

Tarkoitan, onko omassa
ajattelussasi sijaa sille,

että ihmiset olisivat maailmankaikkeuden
tietoisia olioita,

ollakseen ilon ja rakkauden
sekä onnen ja toivon keskuksia?

Ehkäpä me voimme rakentaa koneita,
jotka auttavat meitä vahvistamaan tätä,

vaikkei niistä itsestään tulisi
tietoisia?

Onko tämä hullua?

Huomasin itse jollain tapaa toivovani
tätä lukiessani kirjaasi.

YNH: Minä tosiaankin olen sitä mieltä,
että tämän päivän tieteen

kiinnostavin asia on kysymys
tietoisuudesta ja mielestä.

Me ymmärrämme yhä paremmin
ja paremmin aivoja

ja älykkyyttä,

mutta ymmärryksemme
mielestä ja tietoisuudesta

ei ole lisääntynyt.

Ihmiset sekoittavat usein
älykkyyden ja tietoisuuden,

etenkin Piilaakson
kaltaisissa paikoissa,

mikä on ymmärrettävää, koska
ihmisessä ne kulkevat käsi kädessä.

Tarkoitan, että pohjimmiltaan älykkyys
on kyky ratkaista ongelmia.

Tietoisuus on kyky tuntea asioita,

tuntea iloa ja surua ja
ikävystymistä ja kipua jne.

Homo sapiensissa ja kaikissa muissakin
nisäkkäissä -- se ei ole vain ihmisten ominaisuus --

kaikissa nisäkkäissä ja linnuissa
ja joissakin muissa eläimissä,

älykkyys ja tietoisuus
kulkevat yhdessä.

Me ratkaisemme usein ongelmia
tunteitten perusteella.

Siksi olemme taipuvaisia
sekoittamaan ne.

Mutta ne ovat eri asioita.

Piilaakson kaltaisissa paikoissa

luomme tekoälyä,

mutta emme tekotietoisuutta.

Koneälyssä on ollut
hämmästyttävää kehitystä

viimeiset 50 vuotta,

ja konetietoisuudessa
nollakehitystä,

eikä ole mitään viitteitä siitä, että
tietokoneet olisivat tulossa tietoisiksi

lähiaikoina.

Joten ensinnäkin, jos tietoisuudella
on jokin kosminen rooli,

se ei ole vain Homo sapiensin.

Lehmät ovat tietoisia,
siat ovat tietoisia,

simpanssit ovat tietoisia,
kanat ovat tietoisia,

joten jos lähdemme tälle tielle,
meidän on laajennettava näkökulmaa

ja selkeästi muistettava, ettemme ole
ainoita tuntevia olentoja maapallolla,

ja kun on kyse tietoisuudesta --

kun on kyse älykyydestä,
meillä on hyvä syy ajatella,

että me olemme
koko joukon älykkäimpiä.

Mutta kun on kyse tietoisuudesta,

en näe mitään todisteita siitä,
että ihmiset olisivat tietoisempia

kuin valaat, tai tetoisempia kuin

paviaanit tai kissat.

Joten laajenna ensiksi
näkökulmaa.

Ja toinen kysymys,
mitä se on,

minä päinvastoin

sanoisin, ettei tietoisuus ole
mitään varten.

Mielestäni meidän ei tarvitse
löytää tehtäväämme maailmankaikkeudessa.

Meidän on tärkeää vapauttaa
itsemme kärsimyksestä.

Se mikä luonnehtii tuntevia olentoja,

verrattuna robotteihin, kiviin,

tai mihin tahansa,

on se, että tuntevat olennot kärsivät,
voivat kärsiä,

ja se, mihin heidän pitäisi keskittyä,

ei ole paikan löytäminen jossakin
kosmisessa mysteeridraamassa.

Heidän pitäisi keskittyä
ymmärtämään mitä kärsimys on,

mistä se johtuu,
ja kuinka vapautua siitä.

CA: Se oli vaikuttavaa ja tiedän,
että tämä on sinulle tärkeä juttu.

Meillä on täällä
yleisökysymysten tulva,

ja ehkä myös Facebookissa,

ja ehkä saamme myös
joitakin kommentteja.

Joten aloitetaan nopeasti.

Täällä on yksi.

Pitäkää kädet ylhäällä siellä
takana, jos haluatte mikrofonin,

niin annamme sen takaisin teille.

Kysymys: Työssäsi kerrot paljon
fiktiivisistä tarinoista,

jotka me hyväksymme totuutena,

ja elämme elämäämme niiden mukaisesti.

Kun sinä tiedät sen, niin

miten se vaikuttaa tarinoihin
jotka sinä valitset elääksesi elämääsi,

ja sekoittuuko ne sinulla totuuteen,
kuten meillä kaikilla?

YNH: Yritän olla ettei.

Tarkoitan, että minulle ehkä
tärkein kysymys on,

sekä tiedemiehenä että henkilökohtaisesti,

kuinka erottaa kuvitteellinen
ja todellisuus,

koska todellisuus on olemassa.

En sano, että kaikki olisi sepitettä.

Ihmisen on vain niin vaikea erottaa

tarua todesta,

ja se on tullut entistä vaikeammaksi
historian edetessä,

koska fiktiot, joita olemme luoneet --

kansakunnat ja jumalat ja raha
ja korporaatiot --

hallitsevat nyt maailmaa.

Joten on jopa vaikeaa ajatella,

"Oh, nämä ovat vain kuvitteellisia
entiteettejä, mitä olemme luoneet,"

se on hyvin vaikeaa.

Mutta todellisuus silti on.

Minulle paras....

On olemassa erilaisia testejä,

jotka paljastavat eron fiktion ja
todellisuuden välillä.

Yksinkertaisin ja paras,
minkä voin selittää lyhyesti,

on kärsimystesti.

Jos jokin voi kokea kärsimystä,
se on todellinen.

Jos se ei kärsi, se ei ole todellinen.

Kansakunta ei tunne kärsimystä.

Se on päivän selvää.

Ei vaikka kansa häviäisi sodan,

me sanomme, "Saksa kärsi tappion
ensimmäisessä maailmansodassa,"

se on vertauskuva.

Saksa ei voi kärsiä.
Saksalla ei ole mieltä.

Saksalla ei ole tietoisuutta.

Saksalaiset voivat kyllä kärsiä,
muttei Saksa.

Samoin, jos pankki menee
vararikkoon,

pankki ei voi kärsiä.

Kun dollarin arvo laskee,
dollari ei kärsi.

Ihmiset voivat kärsiä.
Eläimet voivat kokea kärsimystä.

Se on todellista.

Aloittaisin, jos todella haluaa
käsittää todellisuuden,

menisin kärismyksen oven läpi.

Jos todella ymmärrät
mitä kärsimys on,

tämä antaa sinulle myös avaimen

ymmärtää, mikä on todellista.

CA: Meillä olisi tätä asiaa koskeva
Facebook-kysymys,

joltakulta jostain päin maailmaa
kielellä, jota en osaa lukea.

YNH: Oi, se on hepreaa.
CA: Hepreaa. Ole hyvä.

(Naurua)

Voitko lukea nimen?

YNH: Or Lauterbach Goren.

CA: Kiitos kun kirjoitit.

Kysymys kuuluu: "Onko totuuden jälkeinen
aika todella uusi ajanjakso,

vai vain uusi huipentuma
loputtomassa suuntauksessa?

YNH: Henkilökohtaisesti en allekirjoita
ajatusta totuuden jälkeisestä ajasta.

Vastaukseni historioitsijana on:

Jos nyt on totuuden jälkeinen aika,
niin milloin hemmetissä oli totuuden aika?

CA: Niinpä.

(Naurua)

YNH: Oliko se 1980-luvulla,
1950-luvulla, keskiajalla?

Me olemme tavallaan aina eläneet
totuuden jälkeisellä aikakaudella.

CA: Haluan kuitenkin palata tuohon,

koska mielestäni
ihmiset tarkoittavat,

että oli maailma, jossa oli
vähemmän journalistisia kanavia,

ja niissä oli tapana faktan tarkistus.

Noiden organisaatioiden
toimilupaan sisällytettiin

totuuden merkityksellisyys.

Jos siis uskot todellisuuteen,

niin se mitä kirjoitat on tietoa.

Uskottiin, että tuon tiedon pitäisi
liittyä kiinteästi todellisuuteen,

ja jos kirjoitettiin otsikko, sillä
pyrittiin vakavasti ja vilpittömästi

heijastamaan jotain, mitä
todella oli tapahtunut.

Ihmiset eivät aina ymmärtäneet.

Mielestäni huolestuttavaa on nyt

uskomattoman voimallinen
tekninen rakennelma,

joka ei, ainakaan hetkeen,

kiinnittänyt mitään huomiota
todenperäisyyteen,

vaan vain klikkauksiin ja
huomion saamiseen,

ja se oli luultavasti myrkyllistä.

Se on perusteltu huolenaihe, vai mitä?

YNH: Kyllä se on. Teknologian muutokset,

nyt on helpompi välittää sekä totuutta
että fiktiota ja valheita.

Se toimii molempiin suuntiin.

On myös paljon helpompaa
kuin koskaan ennen levittää totuutta.

Mutta en usko, että tarinoiden
ja virheiden välittämisessä

olis jotain oleellisesti uutta.

Ei ole mitään sellaista, mitä
Joseph Goebbels ei olisi tiennyt

valeuutisista ja totuuden jälkeisyydestä.

Tunnetusti hän sanoi, että jos
toistat valhetta tarpeeksi usein,

ihmiset alkavat pitää sitä totuutena,

ja mitä isompi valhe, sitä parempi,

koska ihmiset eivät edes ajattele, että
jokin niin iso asia voisi olla valhetta.

Mielestäni valeuutiset ovat olleet
seuranamme tuhansia vuosia.

Mieti vaikka raamattua.

(Naurua)

CA: On huolestuttavaa,

että valeuutiset liittyvät
hirmuvaltaiseen hallintoon,

ja kun valeuutiset lisääntyvät,

se on kuin kanarialintu hiilikaivoksessa,
se ennustaa synkkien aikojen tuloa.

YNH: Kyllä. Tarkoituksellinen valeuutisten
levittäminen on hälyttävä singnaali.

En sanokaan, etteikö se olisi huono asia,
kerroin vain, ettei se ole uutta.

CA: Facebookissa on kovasti
kiinnostusta liittyen kysymykseen

maailmanlaajuinen hallinto
vs. nationalismi.

Tässä kysymys Phil Dennisiltä:

"Miten saamme ihmiset, hallitukset,
luopumaan vallasta?"

Oliko se siinä --
teksti on niin isoa,

etten pysty lukemaan
koko kysymystä.

Mutta onko se välttämätöntä?

Pitääkö siihen päästäkseen sotia?

Anteeksi Phil -- pilasin kysymyksesi,
mutta syy on tekstissä täällä.

YNH: Vaihtoehto, josta
jotkut puhuvat on,

että vain katastrofi voi
voi ravistella ihmiskuntaa

ja avata tien globaaliin
hallintojärjestelmään,

ja he ovat sitä mieltä, ettemme
pysty siihen ilman katastrofia,

mutta meidän täytyy aloittaa
luomaan perustaa

niin että katastrofin iskiessä

voimme toimia nopeasti.

Mutta ihmisillä ei vain ole
motivaatiota tällaiseen

ennen kuin tuho iskee.

Toinen asia, jota haluaisin korostaa,

jos joku on todella innostunut
maailmanlaajuisesta hallinnosta,

pitäisi aina tehdä hyvin, hyvin selväksi,

ettei se korvaa tai hävitä paikallista
identiteettiä tai yhteisöjä,

molempien pitäisi olla mukana --

Sen pitäisi kuulua pakettiin.

CA: Haluaisin kuulla enemmän tästä,

koska sanat "globaali hallinto"

merkitsevät lähes
pahan ilmentymää monille

äärioikeistolaisille juuri nyt.

Se tuntuu pelottavalta, etäiseltä
ja he tuntevat itsensä petetyiksi,

niinpä globalistit, globaali hallinto
-- ei, menköön hiiteen!

Moni näkee vaalit äärimmäisenä
herjauksena

kaikille, jotka uskovat siihen.

Miten siis muutamme kertomusta niin,

ettei se näytä niin pelottavalta
ja etäiseltä?

Rakentaisitko vielä ideaa
paikallisten identiteettien

ja paikallisten yhteisöjen
sopimisesta tähän kuvioon.

YNH: Olen edelleenkin sitä mieltä,
että meidän pitäisi aloittaa

Homo sapiensin

biologisista realiteeteistä.

Biologia kertoo meille kaksi
asiaa Homo sapiensista,

jotka ovat hyvin olennaisia
tässä asiassa:

ensiksikin se, että olemme
täysin riippuvaisia

meitä ympäröivästä
ekologisesta järjestelmästä,

ja tänä päivänä siitä on
keskusteltava globaalina järjestelmänä.

Sitä asiaa ei voi paeta.

Ja samaan aikaan, biologia kertoo
meille, että Homo sapiens

on sosiaalinen eläin,

mutta me olemme sosiaalisia
hyvin, hyvin paikallisella tasolla.

Se on yksinkertainen tosiasia
ihmiskunnasta,

emme voi olla läheisessä yhteydessä

kuin noin 150 ihmisen kanssa.

Homo sapiensin ihmisyhteisön

luontainen ryhmäkoko

ei ole enempää kuin 150 yksilöä,

kaikki sen yli menevä perustuu
kuvitteellisiin tarinoihin

ja suuriin instituutioihin,

luulen, että voimme jälleen löytää

ymmärryksen lajimme biologiasta,

ja yhdistää nämä kaksi asiaa

ja ymmärtää, että nyt 2000-luvulla,

tarvitsemme sekä globaalin tason
että paikallisen yhteisön.

Minä menisin vielä pidemmälle

ja sanon, että kaikki alkaa kehosta.

Se, että ihmiset ovat nykyisin
eristäytyneitä ja yksinäisiä,

eivätkä löydä paikkaansa maailmassa,

mielestäni pääsyy siihen ei ole
globaali kapitalismi.

Suurin ongelma on, että viimeisen
sadan vuoden aikana,

ihmisistä on tullut ruumiittomia,

he ovat etäännyttäneet
itsensä kehostaan.

Selviytyäksesi hengissä metsästäjä-
keräilijänä ja jopa talonpoikana,

sinun pitää olla yhteydessä

kehoosi ja aisteihisi,

joka hetki.

Jos menet sienimetsään,

etkä kiinnitä huomiota siihen,
mitä kuulet,

haistat, maistat,

olet kuollut.

Niinpä sinun pitää olla
hyvin kehotietoinen.

Viimeisen sadan vuoden aikana,
ihmiset ovat menettäneet kykynsä

olla kosketuksissa kehonsa
ja aistiensa kanssa,

kuullakseen, haistaakseen,
tunteakseen.

Huomio kiinnittyy yhä enemmän ja
enemmän näyttöihin,

siihen, mitä tapahtuu jossain muualla,

jonain toisena aikana.

Tämä on mielestäni syvin syy

vieraantumisen tunteisiin
ja yksinäisyyteen jne.,

ja sen tähden osa ratkaisua

ei ole nationalismin paluu,

vaan yhteyden uudelleen luominen
omaan kehoomme,

ja jos olet palannut kosketuksiin
kehosi kanssa,

tunnet olevasi paljon enemmän
kotonasi maailmassa.

CA: Riippuen siitä, miten asiat menevät,
saatamme pian olla takaisin metsissä.

Otetaan vielä yksi kysymys täältä

ja toinen Facebookista.

Ama Adi-Dako: Hei. Tulen Ghanasta,
Länsi Afrikasta, ja kysymykseni on:

Mietin miten esitätte ja perustelette
ajatuksenne globaalista hallinnosta

maissa, jotka ovat olleet
historiallisesti riistettyjä

globalisaation vaikutuksesta,

ja jos puhumme globaalista hallinnosta,

se kuulostaa minusta ehdottomasti
länsimaiselta idealta

miltä "globaalin" oletetaan näyttävän.

Miten siis esitämme ja perustelemme
globaaliuttta

verrattuna nationalismiin

ihmisille maissa kuten Ghana
ja Nigeria ja Togo

ja muissa samankaltaisissa maissa?

YNH: Aloittaisin sanomalla, että
historia on erittäin epäoikeudenmukainen,

ja että meidän pitäisi ymmärtää se.

Monet maista, jotka kärsivät eniten

globalisaation viimeisten
200 vuoden aikana

ja imperialismin ja teollistumisen aikana,

ovat juuri nämä samat maat,
jotka myös todennäköisesti kärsivät

eniten seuraavasta aallosta.

Asian pitäisi olla meille hyvin selkeä.

Jos meillä ei ole
maailmanlaajuista hallintoa,

ja jos kärsimme ilmaston muutoksesta,

ja teknologisista häiriöistä,

pahin kärsimys ei tule olemaan
Yhdysvalloissa.

Pahinta kärsimys tulee olemaan
Ghanassa, Sudanissa, Syyriassa,

Bangladeshissa.

Joten luulen, että noilla mailla
on jopa enemmän aihetta

tehdä jotain seuraavan
häiriötilanteen varalta,

olipa se sitten ekologinen
tai teknologinen.

Vielä, jos ajatellaan
teknologista uhkaa,

Jos tekoäly ja 3D-tulostimet ja
robotit vievät työpaikat

miljardeilta ihmisiltä,

olen vähemmän huolissani
ruotsalaisista

kuin ihmisista Ghanassa
tai Bangladeshissa.

Koska historia on epäoikeudenmukainen

ja katastrofin seuraukset

eivät jakaannu tasapuolisesti
kaikkien kesken,

kuten tavallisesti, rikkailla
voi olla mahdollisuus päästä pois

ilmastonmuutoksen pahimmista
seurauksista

tavalla, joka ei ole köyhille mahdollista.

CA: Cameron Taylorilta on hyvä
hyvä kysymys Facebookissa:

"Sapiens -kirjan lopussa

sanot, että meidän pitäisi kysyä kysymys,

'Mitä me haluamme haluta?'

Mitä arvelet, että meidän
pitäisi haluta haluta?"

YNH: Mielestäni meidän pitäisi
haluta haluta tietää totuus,

ymmärtää todellisuutta.

Eniten me haluamme
muuttaa todellisuutta,

sopimaan omiin haluihimme,
omiin toiveisiimme,

ensimmäiseksi meidän
pitäisi haluta tajuta tämä.

Jos tarkastelee historiaa
pitkällä aikavälillä,

huomaa, että tuhansia vuosia

me ihmiset olemme lisänneet
ulkopuolisen maailman kontrolliamme

ja yrittäneet muovata sitä
omien toiveittemme mukaiseksi.

Olemme myös lisänneet
toisten eläinlajien,

jokien, metsien hallintaa

ja muovanneet ne täysin,

aiheuttaen ekologisen tuhon,

emmekä vieläkään ole tyytyväisiä.

Joten seuraavalla askeleella
käännämme katseemme sisäänpäin,

ja sanomme OK,
ulkoisen maailman hallinta

ei tyydyttänyt meitä.

Yritetään nyt hallita maailmaa sisällämme.

Se on 2000-luvun tieteen,

teknologian ja teollisuuden
todella iso projekti --

yrittää saada sisäinen
maailmamme ohjaukseemme,

oppia suunnittelemaan ja tuottamaan
vartaloita, aivoja ja mieliä.

Nämä ovat todennäköisesti 2000-luvun
talouden tärkeimmät tuotteet.

Kun ihmiset ajattelevat tulevaisuutta,
he ajattelevat usein,

"Oh, haluan saada kehoni
ja aivoni hallintaani."

Minusta se on vaarallista.

Jos olemme oppineet
historiastamme jotakin,

niin sen, että meillä on
voima peukaloida asioita,

mutta koska emme oikein
ymmärtäneet

ekologisen systeemin
monimutkaisuutta,

olemme nyt kasvotusten
ekologisen romahduksen kanssa.

Jos nyt yritämme junailla uudelleen
maailmaa sisällämme

todella ymmärtämättä sitä,

erityisesti ymmärtämättä psyykkisen
rakenteen monimutkaisuutta,

saatamme aiheutta jonkinlaisen
sisäisen ekologisen tuhon,

ja edessämme saattaa olla
psyykkinen romahdus.

CA: Yheenvetona tästä kaikesta --

nykyinen politiikka,
tuleva teknologia,

huolenaiheita kuten juuri
olet kuvannut --

näyttää siltä, että sinä itse
näet tulevaisuuden

aika synkkänä paikkana.

Olet aikalailla huolissasi siitä.

Eikö vain?

Jos on edes yksi toivon aihe,
niin mikä se on?

YNH: Keskityn vaarallisimpiin
mahdollisuuksiin

osaksi siksi, koska tämä on työni
ja vastuuni

historioitsijana tai
yhteiskuntakriitikkona.

Elinkeinoelämä keskittyy
etupäässä positiivisiin puoliin,

joten historioitsioiden, filosofien
ja sosiologien tehtävä on

nostaa esiin näihin uusiin teknologioihin
liittyviä mahdollisia vaaroja.

Mikään niistä ei ole väistämätön.

Teknologia ei ole koskaan deterministinen.

Voit käyttää samaa teknologiaa

luomaan hyvin erilaisia yhteiskuntia.

Jos tarkastellaan 1900-lukua niin,

teollisen vallankumouksen
teknologiaa,

junia, sähköä ja kaikkea sitä,

pystyttiin käyttämään hyväksi luotaessa
kommunistista diktatuuria

tai fasistista hallintoa
tai liberaalia demokratiaa.

Junat eivät kertoneet,
mitä tehdä niillä.

Ei nytkään keinoäly, biotekniikka
ja kaikki se --

määritä yhtäkään lopputulosta.

Ihmiskunta voi nousta haastetta vastaan,

paras esimerkki, mikä meillä on

ihmiskunnan noususta vastustamaan
uutta teknologiaa,

on ydinaseet.

1940-luvun lopulla ja 50-luvulla,

monet ihmiset olivat vakuuttuneita,

että ennemmin tai myöhemmin kylmä sota
päättyisi ydinkatastrofiin,

tuhoten ihmissivilisaation.

Tätä ei tapahtunut.

Tosiasiassa ydinaseet
sysäsivät ihmiset ympäri maailmaa

vaihtamaan tapaa, jolla he hoitivat
kansainvälistä politiikkaa,

vähentääkseen väkivaltaa.

Monet maat ovat periaatteessa
poistaneet sodankäynnin

poliittisesta työkalupakistaan.

He eivät enää yrittäneet tavoitella
etujaan sodankäynnillä.

Kaikki maat eivät ole tehneet
niin, mutta monet ovat.

Tämä on ehkä tärkein syy,

miksi kansainväliset väkivaltaisuudet
vähenivät dramaattisesti 1945 jälkeen,

ja kuten sanoin, nykyisin useampi
ihminen tekee itsemurhan

kuin kuolee sodassa.

Mielestäni tämä on hyvä esimerkki siitä,

että ihmiset voivat nousta vastustamaan

jopa kaikkein pelottavinta teknologiaa,

ja että siitä voi vieläpä
syntyä jotain hyvää.

Ongelma on se, ettei meillä
juurikaan ole varaa virheisiin.

Jos emme tee oikein,

meillä ei ehkä ole enää
toista mahdollisuutta.

CA: Se oli hyvin voimallinen
toteamus,

johon voimme lopettaa.

Ennen kuin päätämme haluan
sano yhden asian ihmisille täällä

ja maailmanlaajuiselle TED-yhteisölle,
online katsojille:

auttakaa meitä näiden
keskusteluiden kanssa.

Jos uskotte, kuten me uskomme,

että meidän täytyy löytää
erilainen keskustelutyyli,

auttakaa meitä siinä.

Ole yhteydessä muihin ihmisiin,

yritä keskustella sellaisten ihmisten
kanssa, jotka ovat eri mieltä asioista,

ymmärrä heitä,

yrittäkää löytää yhteisymmärrys,

ja auttakaa meitä kehittämään
näitä keskusteluja niin,

että voimme
myötävaikuttaa siihen,

mitä maailmassa on juuri nyt
tapahtumassa.

Luulenpa, että jokainen tuntee
olonsa enemmän eläväksi,

on enemmän huolissaan,
enemmän sitoutunut

tämän hetken politiikkaan.

Panokset ovat kovat,

joten auttakaa meitä vastaamaan
siihen viisaasti.

Yuval Harari, kiitos.

(Suosionosoituksia)