Minun täytyy tunnustaa jotain,
mutta ensin haluan teidän
tunnustavan jotain minulle.
Nostakaa kätenne, jos olette
kuluneen vuoden aikana
kokeneet suhteellisen vähän stressiä.
Kukaan?
Entä kohtalaisesti stressiä?
Kuka on kokenut paljon stressiä?
Joo, minä myös.
Mutta tämä ei ole tunnustukseni.
Vaan tämä: olen terveyspsykologi,
ja tehtäväni on auttaa ihmisiä
olemaan onnellisempia ja terveempiä.
Mutta pelkään, että
jokin, mitä olen opettanut
viimeisen 10 vuoden ajan,
on tehnyt enemmän vahinkoa,
ja se liittyy stressiin.
Vuosia olen kertonut ihmisille,
että stressi sairastuttaa.
Se lisää riskiä kaikkeen aina flunssasta
sydän- ja verisuonisairauksiin.
Käytännössä olen tehnyt
stressistä vihollisen.
Mutta nyt olen muuttanut mieleni
stressin suhteen
jä tänään haluan muuttaa teidänkin.
Aloitan tutkimuksesta, joka
sai minut uudistamaan
koko käsitykseni stressistä.
Tämä tutkimus seurasi
30 000 amerikkalaista aikuista
kahdeksan vuoden ajan,
ja heiltä kysyttiin aluksi:
"Kuinka paljon stressiä olet kokenut
viimeisen vuoden aikana?"
Heiltä kysyttiin myös:
"Uskotko stressin olevan
terveydellesi haitallista?"
Ja sitten katsottiin väestörekisteristä,
ketkä olivat kuolleet.
(Naurua)
Okei, aluksi huonot uutiset.
Paljon stressiä viimeisen vuoden aikana
kokeeneet ihmiset
olivat 43% suuremmassa riskissä kuolla.
Mutta tämä piti paikkaansa vain niille,
jotka lisäksi uskoivat stressin
olevan terveydelle haitallista.
(Naurua)
Ihmiset, jotka olivat kokeneet
paljon stressiä,
mutta eivät uskoneet
sen haitallisuuteen,
eivät olleet suuremmassa
riskissä kuolla.
Itse asiassa heillä oli
tutkimukseen osallistuneista
kaikkein pienin riski kuolla,
mukaanlukien
ihmiset, joilla oli vain
vähän stressiä.
Tutkijat arvioivat, että
kahdeksan vuoden aikana
jolloin kuolleisuutta seurattiin
182 000 amerikkalaista
kuoli ennenaikaisesti.
Ei stressiin, vaan uskomukseen siitä,
että stressi on haitallista.
Tämä tarkoittaa yli
20 000 kuolemaa vuodessa.
Jos tuo arvio pitää paikkaansa,
uskomus stressin haitallisuudesta
olisi 15. yleisin kuolinsyy
Yhdysvalloissa viime vuonna,
tappaen enemmän kuin ihosyöpä
AIDS ja henkirikokset.
(Naurua)
Ymmärrätte nyt miksi
tämä tutkimus järkytti minua.
Olen nähnyt paljon vaivaa
kertoakseni ihmisille,
että stressi on terveydelle haitallista.
Joten tämä tutkimus sai minut pohtimaan:
Voisiko suhtautumistapani
muuttaminen stressiin
edistää terveyttäni? Ja tähän
tieteellinen tutkimus vastaa kyllä.
Kun muutat suhtautumistapaasi stressiin,
samalla muutat
kehosi vastetta stressiin.
Selittääkseni kuinka tämä toimii
haluan teidän kuvittelevan,
että olette osallitujina
tutkimuksessa, jonka tarkoituksena
on kuormittaa teitä.
Tutkimuksen nimi on
sosiaalisen stressin koe.
Saavutte laboratorioon,
ja teille annetaan tehtäväksi
pitää viiden minuutin
improvisoitu puhe
henkilökohtaisista heikkouksistanne
edessänne istuvalle tuomaristolle,
ja jotta painetta riittäisi,
kaikki tapahtuu kameran edessä
ja kirkkaissa kohdevaloissa,
aivan kuten täällä.
Ja tuomaristo on koulutettu
antamaan teille lannistavia
sanattomia viestejä, tähän tapaan.
(Naurua)
Nyt kun teidät on
sopivasti latistettu,
alkaa toinen vaihe: laskukoe.
Ja teidän tietämättänne
kokeen vetäjä on ohjeistettu
häiritsemään teitä sen aikana.
Nyt teemme sen kaikki yhdessä.
Tämä tulee olemaan hauskaa.
Minulle.
Okei, haluan teidän laskevan takaperin
vähentämällä 996:sta
aina seitsemän kerrallaan.
Laskekaa ääneen
niin nopeasti kuin pystytte,
aloittaen 996:sta.
Aloittakaa!
Yleisö: (Laskee ääneen)
Nopeammin, laskekaa nopeammin.
Laskette liian hitaasti.
Seis, seis, seis.
Tuo mies teki virheen.
Meidän täytyy aloittaa
koko homma uudestaan.
Ette taida olla tässä erityisen hyviä?
Okei, saitte ajatuksesta kiinni.
Jos olisit varsinaisessa kokeessa,
olisit nyt luultavasti stressaantunut.
Sydämesi jyskyttäisi,
hengittäisit tiheämmin ja hikoilisit.
Ja tavallisesti tulkitsemme
nämä elimistön muutokset
ahdistuksena
tai merkkeinä siitä,
ettemme pärjää paineen alla.
Entäpä jos vahtoehtoisesti tulkitsisit ne
merkkeinä siitä, että
kehosi on täynnä energiaa,
valmistaen sinua kohtaamaan
tulevan haasteen?
Juuri tämä tieto
kerrottiin osallistujille
Harvardin yliopistossa
tehdyssä tutkimuksessa.
Ennen osallistumistaan
sosiaalisen stressin kokeeseen
heidät opetettiin tulkitsemaan
stressireaktionsa hyödyllisenä.
Jyskyttävä sydän valmistaa
sinua toimintaan.
Jos hengityksesi tihenee, ei hätää.
Aivosi saavat silloin enemmän happea.
Osallistujat, jotka oppivat
tulkitsemaan stressireaktion
heidän suorituskyvylleen
hyödyllisenä asiana,
olivat rennompia,
vähemmän ahdistuneita,
itsevarmempia,
mutta mielestäni
ihmeellisintä on se,
kuinka heidän elimistönsä vaste
stressiin muuttui.
Tyypillisessä stressireaktiossa
sykkeesi nousee
ja verisuonesi supistuvat tähän tapaan.
Ja tämä on eräs syy,
miksi pitkäaikainen stressi
liittyy sydän- ja verisuonisairauksiin.
Ei todellakaan ole terveydelle hyväksi
olla jatkuvasti tässä tilassa.
Mutta kun osallistujat tulkitsivat
stressireaktionsa hyödyllisenä,
heidän verisuonensa pysyivät
avoimina tähän tapaan.
Edelleen sydän jyskyttäen,
mutta nyt verenkierrollisesti
paljon terveemmällä profiililla.
Oikeastaan tilanne näyttää paljon siltä,
kun tunnemme iloa ja rohkeutta.
Tarkastellessa elämän mittaan
kertyvää kokonaisstressiä,
tämä yksittäinen biologinen muutos
voisi selittää eron
50-vuotiaana saadun
stressiperäisen sydänkohtauksen
ja pitkälle yli 90-vuotiaaksi
elämisen välillä.
Ja uudet tutkimukset stressistä
tukevat tätä havaintoa,
että suhtautumisellasi stressiin
on todellakin merkitystä.
Siispä tavoitteeni terveyspsykologina
on muuttunut.
En enää yritä hankkiutua
eroon stressistäsi.
Haluan auttaa teitä paremmaksi siinä.
Ja me juuri teimme pienen herättelyn.
Jos nostit kätesi, että
sinulla on ollut paljon
stressiä viime vuonna,
olemme saattaneet pelastaa henkesi,
sillä toivon, että ensi kerralla
kun sydämesi hakkaa stressistä,
muistat tämän luennon
ja toteat itsellesi,
tämä on kehoni auttamassa minua
kohtaamaan haastetta.
Kun tarkastelet stressiä tällä tavalla,
kehosi uskoo sinua,
ja stressireaktiostasi tulee terveempi.
Kerroin pelotelleeni stressillä
jo yli vuosikymmenen,
joten hyvittääkseni sen
teemme vielä toisen herättelyn.
Haluan kertoa teille eräästä
stressireaktion
aliarvostetuimmasta piirteestä,
ja se on tämä:
stressi tekee sinusta sosiaalisen.
Ymmärtääksemme tämän stressistä
meidän täytyy puhua hormonista
nimeltä oksitosiini.
Tiedän kyllä, että oksitosiini on saanut
jo paljon kohua osakseen.
Sillä on jopa oma lempinimi,
läheisyyshormoni,
koska sitä vapautuu halatessasi jotakuta.
Mutta tämä on pieni osa siitä kaikesta,
mihin oksitosiini osallistuu.
Oksitosiini on hermosolujen
erittämä hormoni.
Se hienosäätää aivojen
sosiaalisia vaistoja.
Se virittää sinut toimimaan tavalla,
joka edistää läheisiä ihmissuhteita.
Oksitosiini saa sinut kaipaamaan
fyysistä kosketusta
ystäviesi ja perheesi kanssa.
Se vahvistaa empatiaasi.
Se lisää haluasi auttaa ja tukea
sinulle tärkeitä ihmisiä.
Jotkut ovat peräti ehdottaneet,
että meidän pitäisi vetää
oksitosiinia nenään
lisätäksemme myötätuntoa ja lämpöä.
Mutta on eräs asia, jota
useimmat eivät ymmärrä
oksitosiinista.
Se on stressihormoni.
Aivolisäkkeesi pumppaa sitä verenkiertoon
osana stressireaktiota.
Se on yhtälailla osana stressireaktiota
kuin adrenaliini, joka
saa sydämesi jyskyttämään.
Kun oksitosiinia
vapautuu stressireaktiossa,
se kannustaa sinua etsimään tukea.
Sinun biologinen stressireaktiosi
yrittää saada sinut kertomaan
muille mitä tunnet
sen sijaan, että sulkisit sen sisääsi.
Stressireaktiosi haluaa varmistaa
sinun huomaavan,
kun jollakin toisella on vaikeaa,
jotta voitte yhdessä tukea toisianne.
Elämän ollessa vaikeaa
stressireaktioisi haluaa
ympäröidä sinut ihmisillä,
jotka välittävät sinusta.
Miten tämä tieto stressistä
parantaa terveyttänne?
Oksitosiini ei vaikuta
pelkästään aivoissa.
Se vaikuttaa myös muualla kehossa,
ja yksi sen päätehtävistä
on suojata sydän- ja
verenkiertoelimistöäsi
stressin vaikutuksilta.
Sen vaikutus on itsessään
tulehdusta vähentävä.
Se myös auttaa verisuoniasi pysymään
avoimina stressin aikana.
Mutta minun suosikkini
on sen vaikutus sydämeen.
Sydämessäsi on reseptoreita
tälle hormonille,
ja oksitosiini auttaa
sydänlihassoluja uudistumaan
ja korjaamaan stressin
aiheuttamia vaurioita.
Tämä stressihormoni vahvistaa sydäntäsi,
ja upea juttu on se, että kaikki
nämä oksitosiinin hyödyt
voimistuvat sosiaalisessa kanssakäymisessä
ja antaessa tukea.
Joten kun hakeudut
paineen alla muiden läheisyyteen
joko etsiäksesi tukea tai
auttaaksesi toista,
vapautat samalla lisää tätä hormonia,
stressireaktiostasi tulee terveellisempi,
ja myös palaudut stressistä nopeammin.
Minusta on uskomatonta,
että stressireaktiossa on
sisäänrakennettuna
vastustuskyky stressille,
ja sen toimintaperiaatteena
on ihmiskontakti.
Lopuksi haluan kertoa
vielä yhdestä tutkimuksesta.
Kuunnelkaa tarkasti, sillä tämäkin
tutkimus voi säästää ihmishenkiä.
Tässä tutkimuksessa seurattiin
1 000 amerikkalaista aikuista
ikävälillä 34 - 93,
ja heiltä kysyttiin ensin:
"Kuinka paljon stressiä olet kokenut
viimeisen vuoden aikana?"
Heiltä kysyttiin myös: "Kuinka paljon
olet käyttänyt aikaasi
auttamalla ystäviä, naapureita ja
yhteisösi ihmisiä?"
Ja seuraavat viisi vuotta he
seurasivat väestörekisteristä
ketkä olivat kuolleet.
Huonot uutiset ensin:
suuret ja kuormittavat elämänkokemukset,
kuten taloudelliset vaikeudet
tai perhekriisi,
lisäsivät kukin 30% riskiä kuolla.
Mutta -- ja toivon että osasitte
jo odottaa tätä --
mutta tämä ei pitänyt
paikkaansa kaikkien kohdalla.
Ihmiset, jotka käyttivät
aikaansa auttamalla muita,
eivät kärsineet lainkaan lisäriskistä
stressiperäiseen kuolemaan.
Välittäminen loi vastustuskyvyn.
Näin huomaamme jälleen,
että stressin haitalliset vaikutukset
eivät ole väistämättömiä.
Se, kuinka ajattelet ja toimit,
voi muuttaa täysin kokemuksesi stressistä.
Kun päätät suhtautua stressireaktioon
sinulle hyödyllisenä,
luot rohkeuden biologiaa.
Ja kun päätät paineen alla
hakea muiden tukea,
voit luoda vastustuskykyä.
En välttämättä pyytäisi enää
lisää kuormittavia kokemuksia elämääni,
mutta tutkimustieto on antanut minulle
uudenlaisen arvostuksen stressiä kohtaan.
Stressi avaa yhteyden sydämiimme.
Myötätuntoiseen sydämeen,
joka löytää iloa ja merkitystä
yhteydestä muihin ihmisiin.
Myös jyskyttävään fyysiseen sydämeesi,
joka tekee kovasti töitä
antaaksesi sinulle voimaa ja energiaa.
Kun päätät suhtautua
stressiin tällä tavalla,
et pelkästään tule paremmaksi siinä,
vaan otat samalla hyvin
syvällisesti kantaa.
Sinä sanot luottavasi itseesi,
että selviät elämän haasteista.
Ja sinä muistat,
että sinun ei tarvitse
kohdata niitä yksin.
Kiitos.
(Suosionosoituksia)
Chris Anderson: Uskomatonta
mitä olet kertonut meille.
Minusta on hämmästyttävää, että
uskomus stressistä
voi vaikuttaa niin dramaattisesti
odotettuun elinikään.
Kuinka soveltaisit edellä kertomaasi
kysymykseen elämäntavan valitsemisesta,
esimerkiksi stressaavan ja
ei-stressaavan työn välillä,
onko sillä merkitystä kumman valitsee?
Onko yhtä järkevää valita stressaava työ,
kunhan uskoo, että selviää siitä?
Kelly McGonigal: Kyllä ja tiedämme,
että on terveellisempää
tavoitella merkitystä
kuin vältellä epämukavuutta.
Joten sanoisin, että paras
tapa tehdä päätöksiä
on tavoitella asioita, jotka
tuovat merkitystä elämääsi,
ja sitten luottaa itseesi, että
selviät mukana tulevista haasteista.
CA: Kiitos paljon, Kelly. Upea vastaus.
KM: Kiitos.
(Suosionosoituksia)