Lempipuuhani isänä olemisessa
on elokuvien katsominen.
Näytän lempielokuviani lapsilleni,
ja kun tyttäreni oli neljä,
katsoimme "Ihmemaa Ozin" yhdessä.
Se hallitsi hänen mielikuvitustaan kuukausia.
Hänen suosikkinsa oli Glinda, tietysti -
hyvä syy käyttää kimaltelevia pukuja
ja taikasauvaa.
Mutta katsomalla sen elokuvan useampaan kertaan,
tajuaa sen erityisyyden.
Nykyään elämme ja kasvatamme lapsia
eräänlaisessa lasten-fantasia-ihmemaa-teollisuus-kompleksissa.
"Ihmemaa Oz" pärjäsi omillaan.
Se ei aloittanut trendiä.
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin trendi levisi,
mielenkiintoista kyllä, elokuvalla
jossa metallinen tyyppi
ja karvainen tyyppi
pelastavat tytön pukeutuneina vastapuolen vartijoiksi.
Tiedättekö mistä puhun? (Naurua)
Kyllä.
Nämä elokuvat ovat hyvin erilaisia,
"Ihmemaa Oz" ja nykyelokuvat
ovat hyvin erilaisia.
"Ihmemaa Ozissa" on hyvin vähän väkivaltaa.
Apinat ovat aika aggressiivisia, kuten myös omenapuut.
Mutta jos "Ihmemaa Oz" tehtäisiin nyt,
noita sanoisi: "Dorothy, olet Ozin pelastaja,
joista profetioissa ennustettiin.
Käytä taikakenkiäsi voittaaksesi
ilkeän noidan tietokoneanimoidut armeijat."
Mutta ei se niin mennyt.
Toinen erityisyys "Ihmemaa Ozissa"
on se, että sankarillisimmat,
viisaimmat, ja jopa ilkeimmät hahmot
ovat naisia.
Aloin huomata tämän
näyttäessäni "Tähtien sotaa" tyttärelleni,
vuosia myöhemmin eri tilanteessa.
Tuolloin minulla oli myös poika.
Hän oli vasta kolme.
Häntä ei kutsuttu mukaan. Hän oli liian nuori.
Mutta hän oli toinen lapsi,
ja valvonnan taso oli romahtanut. (Naurua)
Hän siis vaelteli sisään
ja se painui hänen mieleensä
kuten sorsanpoikaset leimaituvat emoonsa --
hän ei edes käsittänyt mitä tapahtuu,
mutta hän imi sen sisäänsä.
Ja pohdin mitä hän oikeastaan oppii.
Saako hän oppia rohkeudesta,
päättäväisyydestä ja lojaalisuudesta?
Oppiiko hän, että Luke
liittyy vastarintaan kaataakseen hallituksen?
Oppiiko hän, että
maailmankaikkeudessa on vain poikia,
poislukien Beru-täti, ja tietysti prinsessa,
joka on todella siisti, mutta suuren osan elokuvasta vain odottaa
voidakseen palkita sankarin mitalilla ja silmäniskulla
kiittääkseen häntä maailmankaikkeuden pelastamisesta,
jonka hän teki perimänsä magian avulla?
Verratataan tätä vuoden 1939 "Ihmemaa Oziin".
Miten Dorothy voittaa elokuvansa?
Ystävystymällä kaikkien kanssa,
ja tulemalla johtajaksi.
Tällaisessa maailmassa haluaisin lapseni kasvattaa --
Oz, eikö? -- eikä maailmassa, jossa jätkät taistelevat,
missä joudumme nykyään olemaan.
Miksi lasten elokuvissa on niin paljon Voimaa -- isolla V:llä --
ja niin vähän
keltatiilisiä teitä?
On paljon hyviä kirjoituksia
väkivaltaisten poika-elokuvien vaikutuksista tyttöihin
ja teidän pitäisi lukea niistä.
En ole lukenut paljon siitä, miten pojat vaikuttuvat niistä.
Omasta kokemuksestani tiedän, että
prinsessa Leia ei antanut riittävää viitekehystä siihen,
miten toimia tässä molempia sukupuolia sisältävässä
aikuisten maailmassa. (Naurua)
Ensisuudelma oli sellainen hetki, jolloin
odotin lopputekstien alkavan lipua,
koska siihenhän elokuvat päättyvät, eikö?
Suoritin tehtävän, sain tytön.
Miksi yhä seisot siinä?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Elokuvat ovat hyvin keskittyneitä vastustajan voittamiseen
ja palkinnon saamiseen, eikä niissä ole
paljoa tilaa ihmissuhteille ja muille matkoille.
Yksinkertaistettuna, jos olet poika,
olet kömpelö eläin,
ja jos olet tyttö, tuo soturi-varusteesi.
On paljon poikkeuksia,
ja puolustan Disney-prinsessoja ketä tahansa vastaan.
Mutta ne lähettävät viestin pojille,
että he eivät oikeastaan ole kohderyhmää.
Ne tekevät hyvää työtä opettaessaan tytöille
miten vastustaa vanhojen miesten valtaa,
mutta ne eivät välttämättä näytä pojille,
miten noustaan ukkovaltaa vastaan.
Heille ei ole malleja.
On loistavia naiskirjailijoita,
jotka kirjoittavat uusia tarinoita lapsillemme,
mutta vaikka Hermione ja Katniss ovat viehättäviä ja kolmiulotteisia,
nämä ovat silti sotaelokuvia.
Samalla kaikkien aikojen menestynein studio
suoltaa klassikoita toistensa perään,
joista jokainen käsittelee
pojan tai miehen matkaa,
tai kahta miestä ystävinä, tai miestä ja poikaansa,
tai kahta miestä kasvattamassa tyttöä.
Kunnes, kuten ajattelette, tänä vuonna
tuli viimein "Brave - Urhea".
Suosittelen sitä teille kaikille. Se on nyt saatavissa.
Muistatteko mitä kriitikot sanoivat, kun "Urhea" julkaistiin?
"Oi, uskomatonta, että Pixar teki prinsessaelokuvan."
Se on erittäin hyvä. Älkää antako sen häiritä.
Lähes mikään näistä elokuvista ei läpäise Bechdelin testiä.
En tiedä oletteko kuulleet tästä.
Se ei ole vielä levinnyt laajalti,
mutta ehkä tänään aloitamme liikkeen.
Alison Bechdel on sarjakuvapiirtäjä,
ja 80-luvun puolivälissä hän nauhoitti ystävänsä kanssa
keskustelun näkemiensä elokuvien arvioinnista.
Se on hyvin helppoa. Kolme kysymystä:
Onko elokuvassa enemmän kuin
yksi naishahmo, jolla on vuorosanoja?
Yritetään ylittää se rima.
Entä puhuvatko nuo naiset toisilleen missään elokuvan vaiheessa?
Ja koskeeko keskustelu jotain muuta kuin
miestä, josta molemmat pitävät? (Naurua)
Näin, eikö? Kiitoksia. (Taputuksia)
Kiitoksia paljon.
Kaksi naista, jotka ovat ja puhuvat toisilleen asioista.
Sitä tapahtuu. Olen nähnyt sen,
ja silti näen sitä harvoin elokuvissa
joita rakastamme.
Itse asiassa, kävin tällä viikolla
katsomassa laatuelokuvan, "Argo".
Eikö? Oscar-kuhinaa, pärjää hyvin teattereissa,
vastaa käsitystä siitä, mitä laadukas Hollywood-elokuva on.
Se melkolailla reputtaa Bechdelin testin.
Enkä usko, että sen pitäisi, sillä iso osa elokuvaa
-- en tiedä oletteko nähneet sitä --
tapahtuu lähetystössä, missä miehet ja naiset
ovat piilossa panttivankitilanteen aikana.
On monia kohtauksia, joissa miehet
käyvät syvällistä, angstista keskustelua piilopaikassaan,
ja näyttelijättären huippukohtaus on
kurkistaa ovenraosta ja sanoa "Tuletko pian sänkyyn, kultaseni?"
Siinä on Hollywoodia teille.
Katsotaan numeroita.
Vuoden 2011 sata suosituinta elokuvaa,
kuinka monessa oli naispuolinen pääosan esittäjä?
Yhdessätoista. Ei ihan huono.
Se ei ole niin paljoa, kuin juuri
kongressiin valittujen naisten määrä, mikä on hyvä.
Mutta on tätä isompi numero,
joka tyrmistyttää tämän huoneen.
Viime vuonna New York Times julkaisi tutkimuksen,
jonka hallitus oli tehnyt.
Näin siinä sanottiin.
Yksi viidestä naisesta Amerikan Yhdysvalloissa
sanoo joutuneensa seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi joskus elämänsä aikana.
En usko sen olevan populäärikulttuurin syytä.
Enkä usko lastenelokuvien liittyvän siihen mitenkään.
En edes usko, että
musiikkivideot tai porno liittyvät siihen suoraan,
mutta jokin on menossa vikaan,
ja kun kuulen tuon luvun,
niin ajattelen, että
onpas seksuaalisia pahoinpitelijöitä paljon.
Ketä ne tyypit ovat? Mitä he oikein oppivat?
Mitä he eivät opi?
Omaksuvatko he tarinan, että
miespuolisen sankarin tehtävä on voittaa vihollinen väkivallalla
ja kerätä palkinto, joka on nainen
jolla ei ole ystäviä ja joka ei puhu?
Kellummeko itsekin tuossa kuplassa?
Tiedättekös,
vanhempana minulla on etuoikeus
olla kasvattamassa tytärtä,
kuten monet teistäkin tekevät,
ja tämä tilasto on hälyttävä, ja haluamme
valmistaa heitä maailmaan.
Meillä on työkaluja käytössämme, kuten tyttöenergiaa,
ja toivon, että se auttaa,
mutta en voi olla pohtimatta suojeleeko tyttöenergia heitä,
jos samaan aikaan, aktiivisesti tai passiivisesti,
valmistamme poikiamme ylläpitämään "poikaenergiaa"?
Mielestäni Netflixissä elokuvien valitseminen
on yksi keino tehdä jotain tärkeää,
ja puhun lähinnä isille tässä.
Meidän täytyy näyttää pojillemme
uusi miehuuden määritelmä.
Miehuuden määritelmä on jo kääntymässä ylösalaisin.
Olette lukeneet, kuinka uusi talous
kääntää hoitajan ja ansaitsijan roolit.
Ne heitetään ilmaan.
Poikiemme on opittava löytämään joku keino
sopeutua tähän, joku uusi suhde toisiin,
ja meidän on näytettävä heille,
ja oltava mallina siitä, kuinka tosimies
luottaa sisariinsa,
ja kunnioittaa heitä, ja haluaa heidän tiimiinsä,
ja taistelee oikeita pahiksia vastaan,
joita ovat ne miehet, jotka haluavat pahoinpidellä naisia.
Luulen, että tehtävänämme Netflixissä
on etsiä elokuvia, jotka läpäisevät Bechdelin testin,
jos löydämme niitä,
ja etsiä sankarittaria
jotka osoittavat rohkeutta, yhdistävät ihmisiä,
ja avittaa poikiamme samaistumaan heihin,
sanomaan, "Haluan olla heidän tiimissään,"
koska he tulevat olemaan heidän tiimissään.
Kun kysyin tyttäreltäni hänen suosikkiaan "Tähtien sodassa"
tiedättekö mitä hän sanoi?
Obi-Wan.
Obi-Wan Kenobi ja Glinda.
Mitä näillä kahdella on yhteistä?
Ehkä se ei ole vain kiiltävä asu.
Luulen, että molemmat ovat asiantuntijoita.
Nämä kaksi ihmistä
tietävät enemmän kuin muut,
ja rakastavat tiedon jakamista muille
auttaakseen heitä kasvamaan kykyjensä mukaisiksi.
He ovat johtajia.
Minä pidän tuosta tehtävänkuvasta tyttärelleni,
ja pidän siitä myös pojalleni.
Haluan lisää sellaisia tehtävänantoja.
Haluan vähemmän tehtäviä, joissa pojalleni sanotaan:
"Mene ja taistele yksin,"
ja enemmän tehtäviä, missä hän näkee tehtäväkseen liittyä tiimiin,
ehkä naisten johtamaan tiimiin,
auttaakseen ihmisiä tulemaan paremmiksi
ja olemaan parempia ihmisiä,
kuten Ihmemaa Ozin taikuri.
Kiitoksia.