Minulla oli musta koira. Hänen nimensä oli Masennus. Aina kun musta koira ilmestyi, tunsin oloni tyhjäksi ja elämäni hidastui. Hän tuli yllättäen käymään, ilman mitään erityistä syytä Musta koira sai minut näyttämään ja tuntemaan itseni vanhaksi Kun kaikki muut nauttivat elämästä, näin kaiken mustan koiran läpi. Mielihyvää tuottaneet asiat eivät enää tuntuneet mukavilta. Hän pilasi ruokahaluni Hän järsi muistini ja keskittymiskykyni riekaleiksi. Kaikki tekemiset ja menemiset vaativat yli-inhimillistä voimaa hänen kanssaan. Ihmisten seurassa, hän sai vainun itsetunnon rippeistäni ja ajoi sen pois. Suurin pelkoni oli paljastuminen. Pelkäsin että muut tuomitsevat minut. Häpeä ja leimautumisen pelko saivat minut murehtimaan paljastumistani. Joten tein valtavasti töitä piilottaakseni hänet. Tunteiden piilottaminen on uuvuttavaa Musta koira sai minut ajattelemaan ja sanomaan kielteisiä asioita. Hän teki minut ärtyneeksi ja ikäväksi seuraksi. Hän otti minulta rakkauteni ja hautasi läheisyyden. Hänestä kaikkein ihaninta oli herättää minut toistuvilla ja kielteisillä ajatuksilla. Hänestä oli mukava muistuttaa, kuinka uupunut olisin seuraavana päivänä. Mustan koiran omistaminen ei ole samaa kuin alakulo tai surullisuus. Pahimmillaan se on kuin et pystyisi lainkaan tuntemaan. Kun vanhenin, niin musta koira kasvoi ja hän alkoi roikkumaan seurassani jatkuvasti. Ajoin hänet pois millä tahansa, jonka ajattelin tehoavan. Mutta useimmiten hän onnistui kukistamaan minut alaspainumisesta tuli helpompaa kuin nousemisesta. Joten minusta tuli taitava lääkitsemään itseäni, vaikkei se ikinä oikeastaan auttanut. Lopulta tunsin itseni täysin eristetyksi kaikista asioista ja ihmisistä. Musta koira oli lopulta onnistunut kaappaamaan elämäni. Kun menetät kaiken ilon elämästäsi, niin alat miettimään mitä merkitystä sillä on. Onneksi hain tässä kohtaa ammattilaisen apua. Tämä oli ensimmäinen askeleeni kohti palautumista ja elämäni käännekohta. Opin, ettei ole väliä kuka olet musta koira vaikuttaa miljooniin ihmisiin; tämä piski ei syrji ketään. Opin myös, ettei ole olemassa ihmelääkettä. Lääkkeet voivat auttaa joitain, mutta toiset tarvitsevat muita lähestymistapoja. Opin myös, että näyttämällä tunteensa avoimesti ja rehellisesti läheisilleen, voi muuttaa kaiken. Kaikkein tärkeintä oli, että lakkasin pelkäämästä mustaa koiraa ja opetin hänelle omiakin temppujani. Mitä väsyneempi ja rasittuneempi olet, sitä kovempaa hän haukkuu, joten on tärkeää oppia rauhoittamaan mielesi. Tutkimustiedon perusteella säännöllinen liikunta voi vaikuttaa lievään ja keskivaikeaan masennukseen yhtä tehokkaasti kuin masennuslääkkeet. Mene siis kävelylle tai juokse, ja jätä rakki taaksesi. Pidä kirjaa mielialoistasi; ajatusten kirjaaminen voi olla vapauttavaa ja antaa usein oivalluksia Pidä myös kirjaa asioista, joista kannattaa olla kiitollinen. Tärkeintä on muistaa, että vaikka sinusta tuntuisi kuinka pahalta tahansa ... jos otat sopivat askeleet ja puhut sopiville ihmisille, mustan koiran päivät menevät kyllä ohi. En sanoisi, että olen kiitollinen mustasta koirastani, mutta hän on ollut uskomattoman hyvä opettaja. Hän on pakottanut minut arvioimaan ja yksinkertaistamaan elämääni. Opin, että on parempi kohdata ongelmani kuin paeta niitä. Musta koira saattaa aina olla osa elämääni mutta hänestä ei enää koskaan kasva entisenlaista petoa. Meillä on keskinäinen ymmärrys. Olen oppinut tiedon, kärsivällisyyden, itsekurin ja huumorin avulla että pahinkin musta koira voidaan parantaa. Jos sinulla on vaikeaa, älä koskaan pelkää pyytää apua. Se ei ole mitenkään häpeällistä ainoa häpeä on elämäsi tuhlaaminen.