Viime aikoina olen ajatellut paljon maailmaa ja sen muuttumista viimeisen 20, 30 ja 40 vuoden aikana. Kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten, jos kana sairastui flunssaan, aivasti ja kuoli syrjäisessä itäaasialaisessa kylässä, se oli tragedia kanalle ja sen lähisuvulle, mutta en usko, että olisi ollut mahdollista, että olisimme siksi alkaneet pelätä pandemiaa ja miljoonien kuolemaa. Siihen aikaan, jos pankki Pohjois-Amerikassa lainasi liikaa rahaa ihmisille, jotka eivät voineet maksaa takaisin, ja pankki kaatui, se oli huono asia lainanantajalle ja -saajalle, mutta emme voineet kuvitella, että se iskisi maailmantalouden polvilleen lähes vuosikymmeneksi. Tämä on globalisaatiota. Tämä on se ihme, jonka ansiosta kehomme ja mielemme, sanamme, kuvamme, ideamme, oppimme ja tietomme liikkuvat maailman ympäri yhä nopeammin ja halvemmalla. Se on aiheuttanut paljon pahaa, mistä juuri puhuin, mutta se on luonut myös paljon hyvää. Monet meistä eivät ole tietoisia YK:n vuosituhattavoitteiden uskomattomasta menestyksestä. Monet tavoitteista on saavutettu paljon ennen määräaikaa. Tämä todistaa, että ihmiskunta pystyy ottamaan valtavia edistysaskeleita, jos se toimii yhdessä ja yrittää todella kovasti. Mutta pähkinänkuoressa sanoisin, että globalisaatio on päässyt yllättämään meidät ja olemme vastanneet siihen hitaasti. Jos katsomme globalisaation haittapuolia, ne tosiaan vaikuttavat ajoittain musertavilta. Kaikki suuret haasteet, joita kohtaamme nyt, kuten ilmastonmuutos ja ihmisoikeusongelmat, väestöongelmat, terrorismi ja pandemiat, huumekauppa ja ihmiskauppa, lajien kuoleminen sukupuuttoon, voisin jatkaa vielä, emme juuri saavuta menestystä monia näistä haasteista vastaan. Tämä on pähkinänkuoressa se haaste, jonka me nyt kohtaamme tänä mielenkiintoisena historian hetkenä. Tämä meidän täytyy tehdä seuraavaksi. Meidän täytyy ryhdistäytyä jotenkin ja keksiä, miten voisimme globalisoida ratkaisut paremmin, ettei meistä tulisi lajia, joka on ongelmien globalisaation uhri. Miksi sitten olemme niin hitaita saavuttamaan näitä edistysaskeleita? Mistä se johtuu? No, syitä on tietysti useita, mutta perimmäinen syy on kenties se, että olemme järjestäytyneet lajina samalla tavalla kuin olimme järjestäytyneet kaksi- tai kolmesataa vuotta sitten. Maailmassa on jäljellä yksi supervalta: sen seitsemän miljardia ihmistä, me seitsemän miljardia, jotka aiheutamme kaikki ongelmat, samat seitsemän miljardia, jotka myös ratkaisemme ne. Mutta miten nuo seitsemän miljardia ovat järjestäytyneet? Edelleenkin noin kahteensataan kansallisvaltioon ja näillä valtioilla on hallinnot, jotka keksivät säännöt ja saavat meidät käyttäytymään tietyllä tavalla. Se onkin melko tehokas järjestelmä, mutta ongelma on se, että tapa, jolla nuo lait tehdään ja jolla nuo hallinnot ajattelevat, ovat täysin vääriä maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisuun, sillä ne suuntautuvat vain sisäänpäin. Poliitikot, jotka valitsemme, ja nekin, joita emme valitse, katsovat yksityiskohtia. He eivät näe kokonaisuutta. He katsovat sisään. He teeskentelevät ja käyttäytyvät kuin uskoisivat, että jokainen maa on saari, joka elää onnellisena ja erillään kaikista muista omalla pikku planeetallaan omassa pienessä aurinkokunnassaan. Ongelma on tämä. Maat kilpailevat keskenään. Maat sotivat keskenään. Tällä viikolla, kuten joka viikolla, ihmiset maasta toiseen yrittävät tappaa toisiaan, mutta silloinkin, kun näin ei tapahdu, maiden välillä on kilpailua, ne kaikki yrittävät panna toisiaan halvalla. Tämä ei selvästi ole hyvä järjestely. Meidän selvästi täytyy muuttaa sitä. Meidän täytyy keksiä keinoja saada valtiot työskentelemään yhdessä hieman aiempaa paremmin. Miksi ne eivät tee sitä jo? Miksi johtajamme haluavat edelleen välttämättä katsoa sisäänpäin? Ensimmäinen ja ilmeisin syy on se, että niin me pyydämme heidän tekevän. Niin me käskemme heidän tehdä. Kun valitsemme hallintoja tai siedämme hallintoja, joita emme ole valinneet, käytännössä kerromme niille, että tahdomme niiden antavan meille omassa maassamme tietyn määrän asioita. Tahdomme niiltä vaurautta, kasvua, kilpailukykyä, läpinäkyvyyttä, oikeutta ja kaikkea sellaista. Joten jos emme pyydä niitä muuttamaan ajatteluaan, huomioimaan maailmanlaajuisia ongelmia, jotka tuhoavat meidät, jos emme kiinnitä niihin huomiota, voimme tuskin syyttää niitä, jos ne katsovat edelleen sisäänpäin ja keskittyvät edelleen yksityiskohtiin kokonaisuuden sijasta. Tämä on ensimmäinen syy, miksi asiat eivät juuri muutu. Toinen syy on, että hallinnot, kuten me kaikki muutkin, ovat kulttuurisia psykopaatteja. En tahdo olla tyly, mutta tiedätte, mikä psykopaatti on. Psykopaatti on henkilö, jolta valitettavasti puuttuu kyky tuntea myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Kun he katsovat ympärilleen, he eivät näe toisia ihmisiä, joilla on syvälliset, rikkaat, moniulotteiset yksityiselämät, tavoitteet ja päämäärät. He näkevät pahvinukkeja, ja se on surullista ja yksinäistä, mutta onneksi myös hyvin harvinaista. Mutta eivätkö useimmat meistä ole oikeastaan melko huonoja myötätunnossa? Olemme toki myötätuntoisia, kun olemme tekemisissä ihmisten kanssa, jotka jokseenkin näyttävät meiltä, kävelevät, puhuvat, syövät, rukoilevat ja pukeutuvat kuin me, mutta kun puhutaan ihmisistä, jotka eivät tee näin, jotka eivät aivan pukeudu kuin me, aivan rukoile kuin me, aivan puhu kuin me, emmekö mekin tapaa nähdä heidät vähän kuin pahvinukkeina? Tätä meidän täytyy kysyä itseltämme. Meidän täytyy jatkuvasti valvoa tätä. Olemmeko me ja poliitikkomme jossain määrin kulttuurisia psykopaatteja? Kolmatta syytä kannattaa tuskin mainita, sillä se on niin typerä, mutta hallintojen käsitys on, että kotimaan asioita ja ulkomaan asioita ei voi koskaan sovittaa yhteen. Tämä on hölynpölyä. Päivätyössäni olen poliittinen neuvonantaja. Viimeiset viisitoista vuotta olen neuvonut hallintoja ympäri maailman, enkä koko sinä aikana ole nähnyt ainuttakaan sisäpoliittista kysymystä, jota ei voitaisi ratkaista mielikuvituksellisemmin, tehokkaammin ja nopeammin, jos sitä käsiteltäisiin kansainvälisenä ongelmana, kansainvälisessä kontekstissa, vertailtaisiin muiden tekemiä ratkaisuja, tuotaisiin muita mukaan, työskenneltäisiin muiden kanssa, eikä pelkästään yksin. Saatatte sanoa, että jos kerran on näin, miksi se ei sitten toimi? Miksi emme saa poliitikkojamme muuttumaan? Miksi emme vaadi sitä heiltä? Minä, kuten useimmat meistä, valitan usein sitä, miten vaikeaa on saada ihmisiä muuttumaan, eikä meidän oikeastaan pitäisi huolehtia siitä. Meidän tulisi hyväksyä, että olemme luontaisesti konservatiivinen laji. Emme tahdo muuttua. Evoluutio tarjoaa tälle järkevän selityksen. Emme luultavasti olisi täällä tänään, ellemme muuttuisi niin vastentahtoisesti. Se on hyvin yksinkertaista. Tuhansia vuosia sitten keksimme, että jos jatkaisimme samojen asioiden tekemistä, emme kuolisi, sillä jo tekemämme asiat eivät tietenkään olleet tappaneet meitä, ja niin kauan kuin jatkaisimme niiden tekemistä, kaikki olisi kunnossa. On järkevää olla tekemättä mitään uutta, sillä siihen voisi kuolla. Tästä on tietysti poikkeuksia. Muuten emme koskaan edistyisi. Yksi mielenkiintoinen poikkeus on se, kun ihmisille voidaan näyttää, että he voivat ajaa omaa etuaan ottamalla riskin ja muuttumalla hieman. Olen siis käyttänyt viimeiset 10 tai 15 vuotta yrittäessäni keksiä, mikä olisi sellainen oma etu, joka rohkaisisi paitsi poliitikkoja, myös yrityksiä ja tavallista väestöä, meitä kaikkia suuntaamaan ajatteluamme ulospäin, ajattelemaan kokonaiskuvaa, katsomaan välillä ulospäin sisäänpäin katsomisen sijasta. Tässä kohtaa tajusin jotain tärkeää. Vuonna 2005 aloitin tutkimuksen, jota kutsutaan maabrändi-indeksiksi. Se on laaja-alainen mielipidetutkimus, joka kohdistettiin suurelle joukolle ihmisiä, joka vastaa noin 70 prosenttia maapallon väestöstä. Kysyin heiltä sarjan kysymyksiä siitä, mitä mieltä he ovat muista maista. Maabrändi-indeksi on tuottanut vuosien varrella hyvin suuren tietokannan. Siinä on noin 200 miljardia havaintoa siitä, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat toisista maista ja miksi. Miksi tein tämän? Koska hallinnot, joita neuvon, tahtovat kovasti tietää, mitä niistä ajatellaan. Ne tietävät, osin koska olen kannustanut niitä tajuamaan sen, että maat nojaavat suuresti maineeseensa selvitäkseen ja menestyäkseen maailmassa. Jos maalla on hyvä, positiivinen maine, kuten Saksalla, Ruotsilla tai Sveitsillä, kaikki on sille helppoa ja halpaa. Se saa enemmän turisteja ja sijoittajia. Se voi myydä tuotteitaan kalliimmalla. Jos maalla taas on hyvin heikko tai negatiivinen maine, kaikki on sille vaikeaa ja kallista. Hallinnot siis välittävät epätoivoisesti maansa julkisuuskuvasta, koska se vaikuttaa siihen, kuinka paljon rahaa ne ansaitsevat, ja se on puolestaan, mitä ne ovat kansalaisilleen luvanneet. Pari vuotta sitten päätin puhua tälle valtavalle tietokannalle ja kysyä siltä, miksi ihmiset pitävät jostakin maasta enemmän kuin toisesta. Vastaus, jonka sain, hämmästytti minua suuresti. Se oli 6,8. Minulla ei ole aikaa mennä yksityiskohtiin. Yleisesti ottaen vastaus jonka sain -- (Naurua) (Aplodeja) Suosimme hyviä maita. Emme ihaile ensisijaisesti maita, jotka ovat rikkaita, jotka ovat voimakkaita, menestyviä, nykyaikaisia tai teknisesti kehittyneitä. Ihailemme ensisijaisesti maita, jotka ovat hyviä. Mitä tarkoitamme hyvällä? Tarkoitamme maita, jotka tekevät jotain maailman hyväksi, maita, jotka tekevät maailmasta turvallisemman, paremman, rikkaamman tai oikeudenmukaisemman. Sellaisista maista me pidämme. Tämä on hyvin tärkeä havainto. Näette, mihin tämä on menossa, koska se ratkaisee mahdottoman ongelman. Nyt voin sanoa mille tahansa hallinnolle, että menestyäkseen sen täytyy tehdä hyvää. Jos tahtoo myydä enemmän, saada lisää sijoituksia, tulla kilpailukykyisemmäksi, täytyy alkaa käyttäytyä hyvin, koska silloin saa arvostusta, ja sen myötä kauppakumppaneita. Mitä enemmän siis tekee yhteistyötä, sen kilpailukykyisemmäksi tulee. Tämä on tärkeä havainto, ja heti kun tein sen, tunsin, että on seuraavan indeksin aika. Mitä vanhemmaksi tulen, sen yksinkertaisempia ja lapsellisempia ideoistani tulee. Tätä kutsutaan hyvä maa -indeksiksi. Ja se tekee juuri sen, mitä pakkauksessa lukee. Se mittaa, tai ainakin yrittää mitata, kuinka paljon hyvää kukin maa tuottaa muulle ihmiskunnalle oman väestönsä sijaan. Kummallista, ettei kukaan keksinyt mitata tätä aiemmin. Minä ja kollegani tohtori Robert Govers olemme viimeisen kahden vuoden aikana, suuren, vakavahenkisen ja älykkään ihmisjoukon avustuksella, koonneet yhteen kaiken luotettavan tiedon, jonka olemme löytäneet siitä, mitä eri maat antavat maailmalle. Te tahdotte tietää, mikä maa sijoittuu ensimmäiseksi. Ja minä kerron sen teille, mutta ensin tahdon kertoa, mitä tarkkaan ottaen tarkoitan hyvällä maalla. En tarkoita moraaliltaan hyvää. Kun sanon, että maa X on "hyvin" maa maailmassa, ja tarkoitan "hyvintä", en parasta, paras on jotakin muuta. Kun puhutaan hyvistä maista, voidaan sanoa hyvä, "hyvempi", "hyvin". Se ei ole sama asia kuin hyvä, parempi, paras. Puhun maasta, joka yksinkertaisesti antaa ihmiskunnalle enemmän kuin muut. En puhu siitä, miten he käyttäytyvät kotona, sillä se mitataan muualla. Voittaja on Irlanti. (Aplodeja) Tämän aineiston mukaan mikään maa ei tee enempää hyvää asukasta tai bruttokansantuotetta kohden maailmassa kuin Irlanti. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että kun menemme nukkumaan, viimeisen 15 sekunnin aikana ennen nukahtamistamme, viimeisen ajatuksemme pitäisi olla: "Hitto, olen iloinen, että Irlanti on olemassa." (Naurua) Ja se -- (Aplodeja) -- tässä syvässä taantumassa tämä tarjoaa mielestäni tärkeän opetuksen. Jos muistaa kansainväliset velvollisuutensa samalla, kun rakentaa talouttaan uudelleen, se on todella jotakin. Suomen sijoitus on lähes sama. Se on Irlannin takana vain, koska sen alin pistemäärä on alempi kuin Irlannilla. Kuten näette, kymmenen parasta ovat Uutta-Seelantia lukuun ottamatta länsieurooppalaisia valtioita. Ne ovat myös rikkaita. Tämä masensi minua, sillä en tahtonut tehdä sellaista havaintoa, että ainoastaan rikkaat maat voivat auttaa köyhiä. Siitä tässä ei ole kysymys. Ja tosiaan, jos katsotte listaa alaspäin, minulla ei ole kuvaa tässä, huomaatte jotakin, joka teki minut hyvin iloiseksi. Kenia on kolmenkymmenen parhaan joukossa, ja se todistaa erään hyvin tärkeän asian. Tässä ei ole kyse rahasta. Tässä on kyse asenteesta. Tässä on kyse kulttuurista. Tässä on kyse hallinnosta ja kansasta, jotka välittävät muusta maailmasta ja joilla on mielikuvitusta ja rohkeutta ajatella muitakin eikä vain itseään. Käyn muut kuvat äkkiä läpi, jotta näette joitakin alemmas sijoittuneista maista. Saksa on sijalla 13, Yhdysvallat sijalla 21, Meksiko sijalla 66, ja sitten tulee suuria kehittyviä maita, kuten Venäjä sijalla 95 ja Kiina sijalla 107. Maat, kuten Kiina, Venäjä ja Intia, joka on myös luettelon samassa osassa, sijoittuvat tavallaan varsin odotettavasti. Ne ovat viime vuosikymmeninä käyttäneet paljon aikaa rakentaessaan talouttaan, yhteiskuntaansa ja hallintojärjestelmäänsä, mutta toivottavasti ne suuntautuvat kasvunsa toisessa vaiheessa enemmän ulospäin kuin ensimmäisessä vaiheessa. Lisäksi voitte eritellä maiden sijoituksiin vaikuttavat tiedot. Voitte tehdä niin. Indeksi löytyy osoitteesta goodcountry.org. Voitte katsoa tiettyä maata ja yksittäisiä tietoaineistoja. Tämä on hyvä maa -indeksi. Mikä sen tarkoitus on? Oikeastaan tahdon tuoda tämän sanan tai oikeastaan palauttaa sen keskusteluun. Olen kuullut tarpeekseni kilpailukykyisistä maista. Olen kuullut tarpeekseni menestyvistä, varakkaista, nopeasti kasvavista maista. Olen jopa kuullut tarpeekseni onnellisista maista, sillä kaikki tämä on lopultaan itsekästä. Siinä on silti kyse vain meistä, ja jos ajattelemme vain meitä, olemme suurissa vaikeuksissa. Uskon tietäväni, mitä me kaikki haluamme kuulla. Haluamme kuulla puhuttavan hyvistä maista, joten pyydän teiltä palvelusta. En pyydä paljon. Se saattaa olla helppoa, ehkä nautittavaakin, jopa hyödyllistä, alkakaa yksinkertaisesti käyttää sanaa "hyvä" tässä kontekstissa. Kun ajattelette maatanne, kun ajattelette muita maita, kun ajattelette liikeyrityksiä, kun ajattelette maailmaa, jossa elämme tänään, käyttäkää tätä sanaa tavalla, josta olen tänä iltana puhunut. Ei siis hyvä pahan vastakohtana, sillä se on kiista, joka ei koskaan pääty. Hyvä itsekkyyden vastakohtana. Sellainen maa, joka ajattelee meitä kaikkia, on siis hyvä. Näin minä haluaisin teidän tekevän. Käyttäkää sitä lyömäaseena poliitikkojanne vastaan. Kun valitsette heidät, kun valitsette heidät uudelleen, kun äänestätte heitä, kun kuuntelette, mitä he teille tarjoavat, käyttäkää sanaa "hyvä," ja kysykää itseltänne, toimisiko hyvä maa näin? Jos vastaus on ei, olkaa hyvin varuillanne. Kysykää itseltänne, onko tämä minun maani käytöstä? Haluanko tulla maasta, jonka hallinto tekee tällaista minun nimissäni? Vai tahdonko sittenkin kulkea maailmalla leuka pystyssä ajatellen: "Olen ylpeä, koska tulen hyvästä maasta." Ja kaikki toivottavat sinut tervetulleeksi. Ja 15 sekuntia ennen nukahtamistaan he sanovat: "Jukra, että olen iloinen siitä, että hänen maansa on olemassa." Tämä on luullakseni lopultaan se, joka saa aikaan muutoksen. Tuo sana, "hyvä", ja numero 6,8 ja sen takana oleva löytö ovat muuttaneet elämäni. Ne voivat muuttaa teidänkin elämänne, ja uskon, että niiden avulla voimme muuttaa poliitikkojemme ja yrityksiemme käytöstä, ja siten muuttaa maailmaa. Olen alkanut ajatella maatani eri tavalla sen jälkeen, kun aloin ajatella näitä asioita. Luulin haluavani elää rikkaassa maassa, sitten luulin haluavani elää onnellisessa maassa, kunnes tajusin, että se ei riitä. En tahdo asua rikkaassa maassa. En tahdo asua nopeasti kasvavassa tai kilpailukykyisessä maassa. Tahdon asua hyvässä maassa ja toivon niin kovasti, että tekin tahdotte. Kiitos. (Aplodeja)