YouTubessa on lukemattomia videoita, joissa kuvataan varmasti meille kaikille tuttu ilmiö. Videon henkilö luulee olevansa yksin ja alkaa laulaa tai tanssia villisti, tai tehdä jotain seksuaalista. Sitten hän huomaa, ettei olekaan yksin ja joku katselee. Henkilö kauhistuu ja lopettaa välittömästi sen, mitä hän oli tekemässä. Häpeän ja nöyryytyksen tunteet ovat käsinkosketeltavia. "Teen näin vain, jos kukaan ei näe." Tähän kiteytyy se työ, jolle olen omistautunut viimeisen 16 kuukauden ajan. "Miksi yksityisyys on tärkeää?" Sitä on kysytty ympäri maailmaa Edward Snowdenin paljastettua, että Yhdysvallat liittolaisineen on muun maailman tietämättä tehnyt vapauden ja demokratian työkalusta, internetistä, ennen kuulumattoman massaurkinnan välineen. Keskustelussa nousee esiin yksi yleinen mielipide. Jopa ihmiset, jotka eivät pidä massaurkinnasta sanovat, ettei se haittaa, sillä vain, jos on jotain salattavaa, on syy välittää yksityisyydestä. Tällainen näkemys juontuu ajatuksesta, että on kahdenlaisia ihmisiä: hyviä ja pahoja. Pahat ihmiset suunnittelevat ja tekevät terrori-iskuja tai väkivaltaisia rikoksia. Heillä on syy piilotella ja välittää yksityisyydestään. Toisaalta hyvät ihmiset käyvät töissä, kasvattavat lapsensa, katsovat TV:tä. He eivät suunnittele internetissä pommi-iskuja, vaan lukevat uutisia, etsivät reseptejä ja suunnittelevat lastensa harrastuksia. He eivät tee mitään väärää. Heillä ei ole mitään salattavaa, joten heidän ei tarvitse pelätä valtion urkintaa. He, jotka väittävät näin, vähättelevät itseään armottomasti. He suostuvat tekemään itsestään niin harmittoman ja tylsän ihmisen, etteivät he pelkää sitä, että valtio tarkkailee heidän tekemisiään. Tämä ajattelutapa kiteytyi mielestäni 2009, kun Googlen toimitusjohtajaa, Eric Schmidtiä haastateltiin. Häneltä kysyttiin Googlen aiheuttamista, satojen miljoonien ihmisten yksityisyyden suojan loukkauksista ympäri maailmaa. Schmidt vastasi: "Jos tekee jotain, mitä ei halua muiden tietävän, sitä ei ehkä pitäisi tehdä laisinkaan." Tällaisesta ajattelutavasta voi sanoa vaikka mitä. Ensinnäkin he, jotka väittävät, ettei yksityisyys ole tärkeää, eivät oikeasti ole sitä mieltä. Tiedämme sen siitä, että vaikka he sanovat näin, he toimivat kaikin tavoin suojellakseen yksityisyyttään. He käyttävät salasanoja sähköposti- ja some-tileillään. He asentavat lukkoja makuuhuoneen ja vessan oveen. Tarkoitus on estää muiden pääsy heidän henkilökohtaiseen tilaansa ja asioihin, joita he eivät halua muiden tietävän. Google-pomo Schmidt kielsi työntekijöitään puhumasta teknologiasivusto CNET:lle sen jälkeen, kun CNET oli julkaissut henkilökohtaisia tietoja Schmidtistä. Tiedot oli saatu pelkästään Googlen hakukoneesta ja muista Googlen tuotteista. Facebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerberg julisti kuuluisassa haastattelussa vuonna 2010, ettei yksityisyys ole enää "yhteiskunnallinen normi". Viime vuonna Zuckerberg ja hänen vaimonsa ostivat oman talonsa lisäksi kaikki neljä viereistä taloa Palo Altossa yhteensä 30 miljoonalla dollarilla, jottei kukaan voisi tarkkailla heidän yksityiselämäänsä. Kun olen puhunut tästä aiheesta ja joku on väittänyt, ettei pelkää yksityisyyden loukkauksia, koska hänellä ei ole mitään salattavaa, olen aina tehnyt saman tarjouksen: "Tässä on sähköpostiosoitteeni." "Lähetä minulle salasanat kaikkiin sähköpostitileihisi." "Ei vain työsähköpostiisi, vaan kaikkiin." "Haluan nähdä, mitä teet netissä ja julkaista mielenkiintoisimmat asiat." "Jos et ole paha ihminen, sinulla ei pitäisi olla salattavaa." Kukaan ei ole ottanut tarjousta vastaan. Tarkastan sitä sähköpostiani jatkuvasti. Se on hyvin autio paikka. Siihen on syy. Jopa ne ihmiset, jotka kiistävät yksityisyyden merkityksen, tietävät alitajuisesti, kuinka tärkeää se on. On totta, että olemme sosiaalisia olentoja ja haluamme muiden tietävän, mitä teemme ja ajattelemme. Siksi kerromme siitä netissä vapaaehtoisesti. Aivan yhtä tärkeää vapaalle ja tyytyväiselle ihmiselle on se, että voimme mennä johonkin, missä kukaan ei tuomitse. Teemme niin, sillä meillä kaikilla – ei vain terroristeilla ja rikollisilla – on jotain salattavaa. Ajattelemme ja teemme asioita, joista kerromme lääkärille, asianajajalle, psykologille, puolisolle tai ystävälle mutta joita emme missään nimessä halua kenenkään muun tietävän. Valitsemme päivittäin, mitä haluamme muiden tietävän ja mitä emme halua kenenkään muun tietävän. On helppo väittää, ettei välitä yksityisyydestään, mutta teot puhuvat enemmän kuin sanat. On olemassa syy, miksi yksityisyyttä halutaan vaistomaisesti varjella. Se ei ole vain refleksi, kuten hengittäminen tai juominen. Kun meitä tarkkaillaan, käytöksemme muuttuu dramaattisesti. Käyttäytymisvaihtoehtoja on vähemmän, kun meitä katsellaan. Tämä on fakta, joka on hyväksytty yhteiskuntatieteissä, kirjallisuudessa, uskonnossa ja lähes kaikilla tieteenaloilla. Kymmenet psykologiset tutkimukset todistavat, että kun joku tietää, että häntä saatetaan tarkkailla, hänen käytöksensä on huomattavasti mukautuvampaa ja myöntyvämpää. Häpeä ja sen välttäminen ovat voimakkaita vaikuttimia. Siksi tarkkailtavat ihmiset eivät tee päätöksiä oman tahtonsa mukaan, vaan muiden ihmisten tai yhteiskunnan asettamien odotusten mukaan. Käytännössä tätä havaintoa hyödynsi englantilainen valistusfilosofi Jeremy Bentham yrittäessään ratkaista erästä teollisen ajan tärkeää ongelmaa. Laitoksista oli tullut niin suuria ja keskitettyjä, etteivät ne voineet enää valvoa jokaista jäsentään. Hän kehitti vankiloihin tarkoitetun arkkitehtuurisen ratkaisun nimeltä "panoptikon". Siinä vankilan keskellä on torni, josta voidaan valvoa ketä tahansa vankia milloin vain, joskaan ei kaikkia kerralla. Tärkeintä on, että vangit eivät näe torniin, joten he eivät tiedä, tarkkaillaanko heitä. Bentham tajusi, että vankien täytyisi olettaa, että heitä tarkkaillaan koko ajan, mikä pakottaisi tottelevaisuuteen. Ranskalaisfilosofi Michel Foucault ymmärsi, että tätä voitiin soveltaa muihinkin laitoksiin, joissa halutaan valvoa ihmisten käytöstä: kouluihin, sairaaloihin ja työpaikkoihin. Foucault'n mukaan Benthamin ajattelumalli oli tärkein yhteiskunnallisen valvonnan keino länsimaissa. Niiden ei enää tarvitse vangita tai tappaa toisinajattelijoita tai pakottaa kannattamaan tiettyä puoluetta. Massaurkinta pitää mielen vangittuna. Se on paljon hienovaraisempi, mutta myös tehokkaampi keino vaalia yhdenmukaisuutta yhteiskunnassa kuin voimankäyttö olisi. Kuuluisin yksityisyyttä ja urkintaa käsittelevä kirjallinen teos on George Orwellin romaani "Vuonna 1984", josta on tullut jo lähes klisee. Kun sen ottaa esille keskustelussa, ihmiset sivuuttavat sen epäolennaisena. He sanovat: "Kirjassa ihmisiä tarkkailtiin kodeissaan koko ajan." "Meillä ei ole vastassa mitään sellaista." He eivät ymmärrä lainkaan Orwellin kirjassaan esittämiä varoituksia. Hän ei varoittanut valtiosta, jossa kaikkia valvotaan koko ajan, vaan valtiosta, jossa kaikkia saatetaan valvoa koko ajan. Kirjan päähenkilö Winston Smith kuvaa järjestelmää näin: "Ei tietenkään voinut koskaan tietää, tarkkailtiinko sinua." "He saattoivat yhdistää kotiisi milloin tahansa." "Täytyi olettaa, vaistomaisesti, että kaikki sanomasi kuultiin ja joka liikkeesi nähtiin, paitsi pimeässä." Myös abrahamilaiset uskonnot perustuvat näkymättömään, kaikkitietävään auktoriteettiin, joka tarkkailee sinua koko ajan. Et ole siis koskaan yksin, mikä pakottaa tottelemaan käskyjä. Kaikki nämä erilaiset teokset päätyvät samaan lopputulokseen: yhteiskunta, jossa ihmisiä voidaan valvoa koko ajan, on yhdenmukainen, totteleva ja alistuva. Siksi jokainen tyranni, olipa hän sitä avoimesti tai ei, himoitsee sellaista järjestelmää. Mikä tärkeintä, yksityisyyden suoja, se, että voi ajatella ja puhua ilman tuomitsevia katseita, on ainoa paikka luovuudelle, tutkimiselle ja toisinajattelulle. Jos annamme periksi valvontayhteiskunnalle, annamme ihmisen vapauden perustan rappeutua. Lopuksi vielä tästä ajattelumallista, että vain pahaa tekevillä on jotain salattavaa ja siten syy välittää yksityisyydestä. Se välittää kaksi tuhoisaa viestiä. Kaksi tuhoisaa opetusta. Ensinnäkin se, että he, jotka välittävät yksityisyydestä ja haluavat sitä, ovat oletuksena pahoja ihmisiä. Tällaista päätelmää tulisi välttää monesta syystä. Kun puhut "pahoista teoista", tarkoitat varmaan terrorismia tai väkivaltarikollisuutta. Vallanpitäjillä on laajempi käsitys "pahoista teoista". Heille ne tarkoittavat tekoja, jotka vaikeuttavat heidän vallankäyttöään. Toinen, salakavalampi opetus on, että he, jotka ajattelevat näin, ovat hyväksyneet vaihtokaupan: vain tekemällä itsestään harmittoman valtaapitävien silmissä voi välttyä urkinnan vaaroilta. "Vain toisinajattelijoilla ja vallan vastustajilla on pelättävää." Tätäkin ajattelumallia tulisi välttää monesta syystä. Et ehkä nyt ole toisinajattelija, mutta mielesi voi muuttua tulevaisuudessa. Vaikka et koskaan haluaisi, se että valtaapitävillä on vastavoimia, toisinajattelijoita, toimittajia, aktivisteja ja muita, on meille yhteisesti hyväksi, ja sitä tulisi puolustaa. Yhteiskunnan vapautta ei määritä se, miten hyviä ja tottelevaisia kansalaisia kohdellaan, vaan se, miten toisinajattelijoita kohdellaan. Tärkein syy on se, että massaurkinta tukahduttaa vapautemme monin tavoin. Se estää meitä tekemästä tiettyjä valintoja ilman, että edes huomaamme niin käyneen. Kuuluisa sosialistifilosofi Rosa Luxemburg sanoi kerran: "Hän, joka ei liiku, ei huomaa kahleitaan." Voimme yrittää häivyttää massaurkinnan kahleita, mutta niiden rajoitukset eivät siitä heikkene. Kiitos paljon. Kiitos. Bruno Giussani: Kiitos vakuuttavasta puheesta, Glenn. Haluaisin kysyä viimeisestä 16 kuukaudesta ja Edward Snowdenista. Olemme kaikki lukeneet kumppanisi David Mirandan pidätyksestä Lontoossa. Mitä tulee henkilökohtaiseen omistautumiseen, ei varmasti ole helppoa kamppailla maailman suurimpia tiedustelupalveluita vastaan. Kerro vähän siitä. Glenn Greenwald: Ihmisten rohkeus tässä asiassa on tarttuvaa. Minä ja kollegani tiesimme riskit. Yhdysvallat on edelleen maailman mahtavin valtio, eikä se pidä siitä, että sen salaisuuksia paljastetaan internetissä. Mutta Snowden on tavallisissa oloissa kasvanut tavallinen 29-vuotias mies. Hän osoitti periaatteellista rohkeutta, vaikka tiesi, että hän joutuisi loppuelämäkseen vankilaan tai että hänen elämänsä muuttuisi täysin. Hän inspiroi minua, muita toimittajia sekä ihmisiä ympäri maailmaa, mukaan lukien tulevia tietovuotajia, kenties tekemään samaa. BG: Vielä kysymys suhteestasi Snowdeniin. Olet puhunut ja puhut edelleen hänen kanssaan paljon. Kirjassasi kuitenkin puhut hänestä hänen sukunimellään. Miksi? GG: Psykologit voivat varmaan tutkia sitä. En oikein tiedä. Snowdenilla oli selkeä tavoite ja taktiikka sen saavuttamiseksi. Hän tiesi, että paljastusten merkittävyyttä voitaisiin vähätellä keskittymällä hänen persoonaansa. Siksi hän ei esiintynyt mediassa. Hän yritti pitää yksityiselämänsä poissa julkisuudesta. Sukunimen käyttö tekee hänestä merkittävän historiallisen henkilön eikä personoi häntä ja vie huomiota asialta. BG: Sinun, Snowdenin ja muiden toimittajien työ on käynnistänyt keskustelun ja monet valtiot ovat reagoineet. Esimerkiksi Brasiliassa on käynnistetty projekteja internetin muokkaamiseksi. Nyt tapahtuu paljon. Mikä on sinun tavoitteesi? Missä vaiheessa ajattelet, että olette onnistuneet muuttamaan jotain? GG: Toimittajana minun tavoitteeni on hyvin yksinkertainen: se, että kaikki julkaisemisen arvoinen materiaali julkaistaan, ja salaisuudet, joita ei tulisi olla, paljastetaan. Minulle se on journalismin ydin, ja olen omistautunut sille. Mielestäni massaurkinta on vastenmielistä, muun muassa edellä mainituista syistä, joten tämä työ ei lopu ennen kuin valtiot eivät voi enää valvoa kokonaisia kansoja ilman, että ne vakuuttavat tuomioistuimen siitä, että kohde tekee jotain väärää. Siten yksityisyys voidaan elvyttää. BG: Olemme nähneet TED:ssä, että Snowden esiintyy selkeästi demokraattisten arvojen ja periaatteiden puolustajana. Monet eivät kuitenkaan usko, että ne olivat hänen ainoat vaikuttimensa. He eivät usko, että rahaa ei liikkunut tai että hän ei myynyt salaisuuksia Kiinalle tai Venäjälle, jotka eivät selkeästi ole Yhdysvaltojen parhaita ystäviä juuri nyt. Varmasti ihmiset täälläkin miettivät sitä. Onko mielestäsi mahdollista, että emme vain ole vielä nähneet sitä puolta Snowdenista? GG: Minusta tuo on typerä ja absurdi ajatus. Tiedän, että esität tässä vain paholaisen asianajajaa. Jos haluaa myydä salaisuuksia toiselle valtiolle, kuten hän olisi voinut tehdä ja rikastua, ei niitä silloin anneta toimittajille julkaistavaksi, koska se tekee niistä arvottomia. He, jotka haluavat rikastua, myyvät ne salassa. Tuo syytös tulee USA:n hallituksesta tai sitä tukevista medioista. Tällaisia syytöksiä esitetään: "Ei hän voi tehdä tätä vain periaatteesta." "Hänen täytyy olla korruptoitunut." Näin väittävät kertovat enemmän itsestään kuin syytöstensä kohteesta. He ovat itse korruptoituneita, joten he olettavat, että kaikki muutkin ovat yhtä sieluttomia. Siitä tuo oletus. BG: Kiitos paljon, Glenn. Glenn Greenwald!