WEBVTT

00:00:06.648 --> 00:00:09.226
Kerrot ystävällesi upeaa tarinaa

00:00:09.226 --> 00:00:13.637
ja olet juuri päässyt parhaaseen kohtaan,
kun hän yhtäkkiä keskeyttää sanoen:

00:00:13.637 --> 00:00:17.819
"Avaruusolento ja minä",
ei "minä ja avaruusolento".

00:00:17.819 --> 00:00:19.813
Useimpia se luultavasti ärsyttäisi,

00:00:19.813 --> 00:00:23.713
mutta tökerön keskeytyksen ohella,
onko ystäväsi oikeassa?

00:00:23.713 --> 00:00:26.837
Oliko lauseesi kieliopillisesti väärin?

00:00:26.837 --> 00:00:30.867
Ja jos hän kuitenkin ymmärsi sen,
mitä väliä sillä edes on?

00:00:30.867 --> 00:00:32.722
Kielitieteilijöiden näkökulmasta

00:00:32.722 --> 00:00:36.547
kielioppi koostuu käytännöistä,
joiden mukaan sanoja yhdistellään

00:00:36.547 --> 00:00:41.905
ilmauksiksi tai lauseiksi
joko puhutussa tai kirjoitetussa kielessä.

00:00:41.905 --> 00:00:44.090
Eri kielissä on erilaisia käytäntöjä.

00:00:44.090 --> 00:00:47.433
Englannissa subjekti tulee yleensä ensin.

00:00:47.433 --> 00:00:50.007
Sitä seuraa verbi ja sitten objekti.

00:00:50.007 --> 00:00:52.880
Sen sijaan japanissa 
ja monissa muissa kielissä

00:00:52.880 --> 00:00:55.898
järjestys on: subjekti, objekti, verbi.

00:00:55.898 --> 00:01:00.151
Tutkijat ovat yrittäneet löytää
kaikille kielille yhteisiä käytäntöjä.

00:01:00.151 --> 00:01:04.586
Lukuun ottamatta perusominaisuuksia,
kuten substantiiveja ja verbejä,

00:01:04.593 --> 00:01:08.939
on löytynyt vain harvoja 
niin sanottuja kielten universaaleja.

00:01:08.939 --> 00:01:12.026
Koska kieli tarvitsee
johdonmukaisia käytäntöjä toimiakseen,

00:01:12.026 --> 00:01:17.306
käytäntöjen tutkimus 
on jakautunut kahdelle kannalle:

00:01:17.306 --> 00:01:20.913
preskriptivismiin ja deskriptivismiin.

00:01:20.913 --> 00:01:22.288
Hyvin yksinkertaistettuna

00:01:22.288 --> 00:01:26.061
preskriptivistien mielestä
kielen tulee noudattaa pysyviä sääntöjä,

00:01:26.061 --> 00:01:29.798
kun taas deskriptivistien mielestä
kielen vaihtelu ja mukautuminen

00:01:29.798 --> 00:01:33.880
on luonnollista ja välttämätöntä.

00:01:33.880 --> 00:01:38.321
Suurimman osan historiasta 
useimmat kielet olivat puhuttuja.

00:01:38.321 --> 00:01:42.286
Kun vuorovaikutus lisääntyi
ja kirjoitustaidosta tuli tärkeää,

00:01:42.286 --> 00:01:46.341
kirjoitettu kieli normitettiin
viestinnän laajentamiseksi

00:01:46.341 --> 00:01:51.081
ja jotta eri alueilla asuvat ihmiset
kykenivät ymmärtämään toisiaan.

00:01:51.081 --> 00:01:56.741
Monissa kielissä normitettua muotoa
pidettiin ainoana hyväksyttävänä,

00:01:56.741 --> 00:02:00.665
vaikka se perustui vain yhteen 
puhekielen monista muodoista,

00:02:00.665 --> 00:02:03.078
eli yleensä valtaapitävien kieleen.

00:02:03.078 --> 00:02:09.286
Kielipuristit pyrkivät vahvistamaan
ja levittämään normia laatimalla sääntöjä,

00:02:09.286 --> 00:02:13.021
jotka heijastivat 
sen ajan vakiintunutta kielioppia.

00:02:13.021 --> 00:02:17.245
Kirjoitetun kielen kielioppisääntöjä 
sovellettiin myös puhuttuun kieleen.

00:02:17.245 --> 00:02:19.773
Siitä poikkeavia puhutun kielen muotoja

00:02:19.773 --> 00:02:24.090
pidettiin turmeltuneina tai merkkinä 
alhaisesta yhteiskunnallisesta asemasta.

00:02:24.090 --> 00:02:26.675
Monet, jotka olivat oppineet
puhumaan tällä tavoin,

00:02:26.675 --> 00:02:30.570
pakotettiin omaksumaan 
normitettu kielimuoto.

00:02:30.570 --> 00:02:31.886
Kuitenkin viime aikoina

00:02:31.886 --> 00:02:36.140
kielentutkijat ovat alkaneet nähdä
puhutun kielen erillisenä ilmiönä,

00:02:36.140 --> 00:02:38.287
jolla on omat säännönmukaisuutensa.

00:02:38.287 --> 00:02:42.891
Usein puhe opitaan niin varhaisessa iässä,
ettei siitä ole muistikuvia.

00:02:42.891 --> 00:02:48.828
Puheen skaala muodostuu alitajuisesti
eikä mieleen painetuista säännöistä.

00:02:48.828 --> 00:02:52.621
Koska puheessa merkitys koostuu 
osin tunnelmasta ja intonaatiosta,

00:02:52.621 --> 00:02:54.775
sen rakenne on usein joustavampi,

00:02:54.775 --> 00:02:58.727
jolloin se mukautuu 
puhujien ja kuuntelijoiden tarpeisiin.

00:02:58.727 --> 00:03:03.241
Tällöin vältetään mutkikkaita lauseita,
joita on vaikea jäsentää puheessa,

00:03:03.241 --> 00:03:06.037
muutetaan hankalasti lausuttavia sanoja

00:03:06.037 --> 00:03:09.388
tai poistetaan äänteitä 
puheen nopeuttamiseksi.

00:03:09.388 --> 00:03:13.571
Kielitieteellinen lähestymistapa, 
joka käsittelee ja kartoittaa näitä eroja

00:03:13.571 --> 00:03:17.945
määrittelemättä oikeita muotoja,
tunnetaan deskriptivisminä.

00:03:17.945 --> 00:03:23.131
Sääntöjen laatimisen sijaan se kuvailee,
miten ihmiset oikeasti käyttävät kieltä

00:03:23.131 --> 00:03:27.259
ja seuraa sen myötä syntyneitä keksintöjä.

00:03:27.259 --> 00:03:31.168
Vaikka väittely jatkuu preskriptivismin 
ja deskriptivismin välillä,

00:03:31.175 --> 00:03:33.598
ne eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois.

00:03:33.598 --> 00:03:37.072
Parhaimmillaan preskriptivismi
hyödyttää ihmisiä tiedottaessaan

00:03:37.072 --> 00:03:41.675
kieleen vakiintuneista käytännöistä
kunakin aikana.

00:03:41.675 --> 00:03:44.471
Virallisten asiayhteysten lisäksi

00:03:44.471 --> 00:03:50.612
se helpottaa eri taustoista tulleiden 
ei-natiivien kielenpuhujien viestintää.

00:03:50.612 --> 00:03:54.447
Sen sijaan deskriptivismi kuvaa
ihmismielen toimintaperiaatteita

00:03:54.447 --> 00:03:58.855
ja vaistomaisia tapoja 
jäsentää maailmankuvaa.

00:03:58.855 --> 00:04:03.461
Kaiken kaikkiaan kielioppi on oikeastaan
kielellisten tapojen kokoelma,

00:04:03.461 --> 00:04:09.966
jota koko kielenkäyttäjien yhteisö 
jatkuvasti muokkaa ja uudistaa.

00:04:09.966 --> 00:04:13.217
Kuten kieli itse,
se on ihmeellinen ja mutkikas tilkkutäkki,

00:04:13.217 --> 00:04:18.560
jota kutovat puhujat ja kuuntelijat, 
kirjoittajat ja lukijat,

00:04:18.565 --> 00:04:20.781
preskriptivistit ja deskriptivistit,

00:04:20.781 --> 00:04:22.663
niin läheltä kuin kaukaa.