A, C, E, D, B, K.
Ei, kyseessä eivät ole
sekaisin menneet aakkoset.
Nämä ovat vitamiineja.
Samoin kuin sanat rakentuvat kirjaimista,
vitamiinit ovat kehon rakennuspalikoita.
Ne pitävät kehon käynnissä.
Vitamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä,
joita elimistömme tarvitsee
pieninä määrinä toimiakseen hyvin.
Ne ovat elimistön rakentajia,
puolustajia ja huoltotyöntekijöitä,
ja niiden avulla se rakentaa
lihasta ja luustoa, käyttää ravinteita,
ottaa talteen ja kuluttaa energiaa
ja parantaa haavoja.
Jos et ole vakuuttunut
vitamiinien tärkeydestä,
mieti hetkinen niiden entisajan
merimiesten ahdinkoa,
jotka eivät saaneet vitamiinipitoista,
tuoretta ruokaa.
He sairastuivat keripukkiin.
C-vitamiini, jota on paljon
hedelmissä ja kasviksissa,
oli helppo vastalääke tähän tautiin.
Bakteerit, sienet ja kasvit
tuottavat omat vitamiininsa,
mutta ihmiskehot eivät,
joten meidän on saatava ne muualta.
Mistä ja miten elimistömme
sitten saa vitamiineja?
Se riippuu siitä, minkä
tyyppisiä yhdisteitä ne ovat.
Vitamiineja on kahdenlaisia:
rasvaliukoisia ja
vesiliukoisia.
Niiden väliset erot määräävät,
miten elimistö kuljettaa,
varastoi ja hankkiutuu eroon
ylimääräisistä vitamiineista.
Vesiliukoisiin vitamiineihin
kuuluvat C-vitamiini
ja B-ryhmän vitamiinit,
joita on kahdeksaa eri tyyppiä,
joista kaikilla on oma tehtävänsä.
Nämä ovat liuenneina hedelmien, kasvisten
ja viljan nestemäisissä osissa,
joten niiden matka elimistön läpi
on suhteellisen mutkaton.
Päästyään elimistöön sisälle,
nämä ruoat sulavat,
ja niiden sisältämät vitamiinit
siirtyvät suoraan verenkiertoon.
Koska veriplasma on vesipohjaista,
vesiliukoiset C- ja B-vitamiinit
löytävät helposti kulkuvälineen,
ja voivat liikkua
vapaasti elimistössä.
Rasvaliukoisten vitamiinien
kohdalla, joita löytyy
esimerkiksi maitotuotteista,
voista ja öljyistä,
tämä matka verenkiertoon on
hieman jännittävämpi.
Nämä vitamiinit kulkevat
vatsan ja suoliston läpi,
mihin virtaa maksasta
hapanta ainetta nimeltä sappi,
rikkoen rasvaa ja valmistellen sitä
suolen seinämän läpi imeytymistä varten.
Koska rasvaliukoiset vitamiinit eivät
osaa hyödyntää veren vesimäistä luonnetta,
ne tarvitsevat jotain muuta
kulkuvälineekseen.
Apuun tulevat proteiinit, jotka tarttuvat
vitamiineihin ja toimivat kuriireina,
kuljettaen rasvaliukoisia
vitamiineja ympäri elimistöä.
Tämä vesi- ja rasvaliukoisten
vitamiinien ero
määrää kuinka ne pääsevät
verenkiertoon,
sekä sen, millä tavalla elimistö
varastoi tai hylkää niitä.
Elimistön kyky kuljettaa
vesiliukoisia vitamiineja
verenkierrossa niin helposti
merkitsee sitä, että ne myöskin poistuvat
elimistöstä helposti munuaisten kautta.
Tämä tarkoittaa sitä, että
meidän on saatava suurin osa
vesiliukoisista vitamiineista
ruoastamme päivittäin.
Mutta rasvaliukoisten vitamiinien
kestävyys on parempi,
sillä elimistö säilöö niitä
maksaan ja rasvasoluihin.
Nämä ovat tavallaan
elimistön ruokakaappi.
Elimistö varastoi niihin vitamiineja ja
annostelee niitä tarpeen mukaan.
Tämä tarkoittaa sitä,
että emme saisi nauttia
näitä vitamiineja liikaa,
sillä niitä on yleensä varastossa.
Nyt kun ymmärrämme
miten kuljetus ja varastointi toimivat,
voimme antaa vitamiinien tehdä rauhassa
työtänsä, jota ne ovat tulleet tekemään.
Jotkut, kuten monet B-ryhmän vitamiinit,
muodostavat koentsyymejä,
joiden tehtävänä on auttaa entsyymejä
vapauttamaan energiaa ruoasta.
Toiset B-vitamiinit auttavat elimistöä
käyttämään tätä energiaa.
C-vitamiini auttaa selättämään tulehduksia
ja muodostamaan kollageenia,
joka on luissa ja hampaissa esiintyvää
kudosta, joka myös parantaa haavoja.
A-vitamiinin avulla muodostuu elimistön
puolustusmekanismille tärkeitä valkosoluja,
ja se tukee luustoa ja parantaa näköä
pitämällä silmien solut kurissa.
D-vitamiini kerää kalsiumia ja fosforia
jotta voimme rakentaa luustoa,
ja E-vitamiini toimii antioksidanttina,
hankkiutuen eroon osasista,
jotka voivat vahingoittaa soluja.
K-vitamiinin antimiin puolestaan kuuluu
kyky hydyyttää verta.
Sen avulla syntyy proteiineja,
jotka hoitavat tämän homman.
Ilman tätä vitamiinien joukkoa
ihmiset kohtaavat puutostiloja, jotka
aiheuttavat monenlaisia ongelmia,
kuten väsymystä, hermovaurioita,
sydänsairauksia,
tai jopa riisitautia ja keripukkia.
Toisaalta liiallinen määrä mitä tahansa
vitamiinia voi olla myrkyllistä,
joten unohda se myytti, että ravintolisien
reilu popsiminen on hyvä idea.
Todellisuudessa, tärkeää on
vain tasapainon löytäminen
ja vitamiinijättipotin voittaminen.