Hyvää päivää, olen Rita Montgomery ja istumme täällä motellissa,

Pacific Roadilla Kaliforniassa.

Minulla on ilo saada haastatella Tri Hew Leniä.

Mukana ovat myös Tri Rick Moss ja Marvin Grino.

Meillä on kysymyksiä Tri Hew Lenille.

Miten etunimesi lausutaan?

Ii-aa-lee-aa-kaa-laaaa.

Ihaleakala.

R: Kiitos.

Haluaisin keskustella kanssasi erityisesti ajatuksista,

joita tuot esiin 'Ei rajoja - takaisin nollatilaan'-kirjassasi, jonka on kirjoittanut Joe Vitale.

Ehkä voit aloittaa kertomalla ihmisen 100:n prosentin vastuudesta itsestään,

mikä on täysin erilainen käsitys siitä mitä 'itse' on, sinun systeemisi mukaan.

Shakespeare sanoi sen paremmin kuin minä.

Jos luet sonetin 146, hän sanoo "Sielu parkani..."

Perusidea siis on, että elämässämme on tragedioita, koska emme katso ongelmien alkuperäistä syytä.

Ja syy on aina itsessä.

Elämän tragedia siis on, että olemme tietämättömiä ja toistamme samoja asioita aina uudelleen.

Esimerkiksi kun työskentelin Hawaijin keskussairaalassa

tappajien, raiskaajien ja murhaajien kanssa,

minun piti kysyä itseltäni: mitä minussa on meneillään, että koen tämän?

Koen potilaan väkivaltaisuutta, henkilökunta tulee ihan hulluksi ja sensellaista.

Eli ottamalla 100 prosentin vastuun siitä; mitä minussa on, että luon tämän kokemuksen?

Joten teen vain tätä puhdistusta.

Ho'oponopono on menemistä itseen, tarkemmin alitajuntaan, jossa data on,

sillä informaatio pyörittää kaikkea ja informaatio alitajunnassani sanelee mitä näen ja koen.

Kuten Shakespearen Myrskyssä Miranda sanoo " Voi minua kun näen mitä näen"

Miranda siis ymmärsi näkevänsä aina datan kanssa.

Ja samoin se on minun ja kaikkien teidän kohdallanne.

Työskentelen vain minussa olevan datan parissa, jonka koen ns. toisena henkilönä.

Jos näen sinut hulluna, se on vain minun kokemukseni sinusta

ja jos pyyhin sen, et kykene olemaan enää sellainen, se olisi mahdotonta.

Joten sitä tarkoitan olemalla 100 prosenttisesti vastuussa.

Se on ottamista vastuun siitä mitä sinussa on meneillään, että koet mitä koet.

R: Saanko pyytää selvitystä erääseen asiaan?

R: Sanot mitä minussa on, että koen tämän. Voitko selventää mitä tarkoitat kokemisella? Havaitsemista?

I: Ei, havaitseminen on vain seurausta tai tulosta datan pyörimisestä alitajunnassa.

Mirandakin sanoi näkevänsä mitä näkee, koska data minussa näkee sen mitä minä näen.

Shakespeare kertoo siis mielestä, joka on vain näyttämönä datan liikehdinnälle.

Data on se mitä on meneillään.

Ja jos data sisältää kärsimyksen kokemista tai että koen ihmiset hoopoina,

on minun oltava vastuussa siitä; mitä minussa on meneillään ja

meneillään on datan eli muistojen pyörimistä alitajunnassa.

Ja ne voidaan pyyhkiä pois.

Se, että datan pystyy pyyhkimään pois on varmaankin ho'oponoponon syvin merkitys.

R: Voitko antaa esimerkin miltä tuntuu tai näyttää tämä datan poispyyhkiminen? Onko se mahdollista?

I: Mitäköhän tarkoitat?

R: Voitko antaa esimerkin puhdistamisesta? Miten pyyhimme datan mielistämme?

R: Voiko siitä puhua? I: Tottakai.

I: Puut ja autot voivat tehdä sitä, kuka tahansa voi tehdä sitä.

Perustavanlaatuisin kysymys, mikä on tiedettävä on: kuka minä olen?

Useimmilla ihmisillä ei ole hajuakaan keitä he ovat ja siksi he sallivat datan heissä

puhua puolestaan, sen sijaan, että voisivat valita ettei dataa olisi pyyhkimällä datan pois.

Suuret viisaat, kuten Jeesus sanoi "Rakastakaa vihollisianne."

ja ainoa vihollinen on pyörivä muisto, jonka koet arvosteluina, vihana, vastustamisena...

Ho'oponopono on siis rakastumista dataan ja sanomista muistolle, joka pyörittää vihaa

"Rakastan sinua. Kiitos ilmaantumisestasi. Annan vielä yhden mahdollisuuden vapauttaa sinut."

Ho'oponopono on siis vain sanomista "Minä rakastan sinua. Kiitos."

R: Kun data on pyyhitty, mikä on se itse mikä jää jäljelle?

R: Ainutlaatuinen Jumalan luoma itse, yksilöllinen vai vain puhdas itse?

I: Esittäisin vastakysymyksen. Kysyisin, että kuka puhuu? Kuka esittää tämän kysymyksen?

R: Sen täytyy olla data minussa, koska toinen osa minua tietäisi jo vastauksen siihen.

I: Kun kerran data puhuu niin voit pyyhkiä datan pois.

Yritän sanoa, että jos sinulla on kysymyksiä, et voi koskaan tajuta mitä on meneillään,

koska data pyörittää sinua ja tarkoitus on päästä...

Olemme historiassa elänyt siinä käsityksessä, että voisimme purkaa tai tulkita asioita.

Kreikkalaiset tulivat ja sanoivat: tutkitaan asioita, analysoidaan!

Mutta ho'oponoponossa ei ole kyse tutkimisesta eikä analysoinnista vaan datan irtipäästämisestä.

Kun data on siis pyyhitty, olet Buddhan sanoin tyhjiössä,

tai mitä Shakespeare kutsui tyhjyystilaksi.

Ja kun olet siinä tyhjyyden, tyhjiön ja paljauden tilassa, silloin inspiraatio tulee,

jota kvanttifysiikot kutsuvat "Phantom Force of Nothing":ksi.

R: Se on siis tyhjyyden tila, jota kuvailet?

I: Sinun on oltava nyt todella varovainen, sillä on oltava mahdollisimman täsmällinen.

R: Ei ajatuksia? Ei sanoja?

I: Ei, vaan ei dataa pyörimässä.

Mitä se sitten tarkoittaa ettei dataa ole pyörimässä, se tarkoittaa, että olet vapaa.

Olet absoluuttisen vapaa kun dataa ei ole pyörimässä.

Vapaus tai pikemminkin selkeys tarkoittaa ettei ole dataa pyörimässä

mikä taas tarkoittaa ettei ole muistoa pyörimässä alitajunnassa ja haluamassa kokea sen.

Jos siis saat mielen takaisin nollaan, kuten Jeesus sanoi sitä perustaksi tai kivijalaksi,

vain sille perustalle voit rakentaa jotain ja siitä perustasta nousee inspiraatio.

Tällöin sinua liikuttaa täydellinen informaatio kuolleen informaation sijaan.

Useimmiten olemme kuolleita.

Tajuamattamme olemme jumissa vanhassa datassa eli olemme kuolleita.

Ho'oponopono on kuoleman ja velan vapauttamista.

Periaatteessa meillä on siis velkaa sielustamme.

Emmekä edes tiedä sitä.

Sillä emme ole tietoisia siitä. Olemme jumissa siinä ja tulemme vain kärsimään.

Niin ei tarvitse olla.

Voit pyyhkiä datan. Takaisin nollaan ja tyhjyydestä tulee inspiraation näkymätön voima.

Upouutta dataa.