Minulla oli musta koira, nimeltään masennus.

Masennus on pahimmillaan pelottava ja lamaannuttava olotila. Miljoonat ihmiset maailmassa elävät masennuksen kanssa. Monet näistä ihmisistä ja heidän perheistään eivät uskolla kertoa kamppailustaan, eivätkä tiedä mistä hakea apua. Masennus on kuitenkin suurelta osin ehkäistävissä ja hoidettavissa. Masennuksen tunnistaminen ja avun hakeminen on ensimmäinen ja kaikkein tärkein askel kohti toipumista.

Yhteistyössä Maailman terveysjärjestö WHO:n kanssa, kirjailija ja kuvittaja Matthew Johnstone kertoo tarinan "Masennuksen mustan koiran" voittamisesta.

Lisätietoa Maailman mielenterveyspäivästä löytyy englanninkieliseltä sivulta:
http://www.who.int/mental_health/world_mental_health_day/en/

Minulla oli musta koira.
Hänen nimensä oli Masennus.

Aina kun musta koira ilmestyi,

tunsin oloni tyhjäksi ja elämäni hidastui.

Hän tuli yllättäen käymään,
ilman mitään erityistä syytä

Musta koira sai minut näyttämään
ja tuntemaan itseni vanhaksi

Kun kaikki muut nauttivat elämästä,
näin kaiken mustan koiran läpi.

Mielihyvää tuottaneet asiat
eivät enää tuntuneet mukavilta.

Hän pilasi ruokahaluni

Hän järsi muistini ja
keskittymiskykyni riekaleiksi.

Kaikki tekemiset ja menemiset vaativat
yli-inhimillistä voimaa hänen kanssaan.

Ihmisten seurassa, hän sai vainun itsetunnon rippeistäni

ja ajoi sen pois.

Suurin pelkoni oli paljastuminen.

Pelkäsin että muut tuomitsevat minut.

Häpeä ja leimautumisen pelko saivat minut
murehtimaan paljastumistani.

Joten tein valtavasti töitä
piilottaakseni hänet.

Tunteiden piilottaminen on uuvuttavaa

Musta koira sai minut ajattelemaan ja
sanomaan kielteisiä asioita.

Hän teki minut ärtyneeksi ja ikäväksi seuraksi.

Hän otti minulta rakkauteni ja
hautasi läheisyyden.

Hänestä kaikkein ihaninta oli herättää minut
toistuvilla ja kielteisillä ajatuksilla.

Hänestä oli mukava muistuttaa, kuinka
uupunut olisin seuraavana päivänä.

Mustan koiran omistaminen ei ole samaa
kuin alakulo tai surullisuus.

Pahimmillaan se on kuin
et pystyisi lainkaan tuntemaan.

Kun vanhenin, niin musta koira kasvoi

ja hän alkoi roikkumaan
seurassani jatkuvasti.

Ajoin hänet pois millä tahansa,
jonka ajattelin tehoavan.

Mutta useimmiten hän
onnistui kukistamaan minut

alaspainumisesta tuli helpompaa
kuin nousemisesta.

Joten minusta tuli taitava
lääkitsemään itseäni,

vaikkei se ikinä oikeastaan auttanut.

Lopulta tunsin itseni täysin eristetyksi
kaikista asioista ja ihmisistä.

Musta koira oli lopulta onnistunut
kaappaamaan elämäni.

Kun menetät kaiken ilon elämästäsi,
niin alat miettimään mitä merkitystä sillä on.

Onneksi hain tässä kohtaa
ammattilaisen apua.

Tämä oli ensimmäinen askeleeni kohti
palautumista ja elämäni käännekohta.

Opin, ettei ole väliä kuka olet

musta koira vaikuttaa miljooniin ihmisiin;

tämä piski ei syrji ketään.

Opin myös, ettei ole olemassa ihmelääkettä.

Lääkkeet voivat auttaa joitain,
mutta toiset tarvitsevat muita lähestymistapoja.

Opin myös, että näyttämällä tunteensa avoimesti
ja rehellisesti läheisilleen,

voi muuttaa kaiken.

Kaikkein tärkeintä oli, että lakkasin
pelkäämästä mustaa koiraa ja
opetin hänelle omiakin temppujani.

Mitä väsyneempi ja rasittuneempi olet,
sitä kovempaa hän haukkuu,

joten on tärkeää oppia rauhoittamaan mielesi.

Tutkimustiedon perusteella säännöllinen liikunta

voi vaikuttaa lievään ja keskivaikeaan
masennukseen yhtä tehokkaasti kuin masennuslääkkeet.

Mene siis kävelylle tai juokse,
ja jätä rakki taaksesi.

Pidä kirjaa mielialoistasi; ajatusten kirjaaminen
voi olla vapauttavaa ja antaa usein oivalluksia

Pidä myös kirjaa asioista,
joista kannattaa olla kiitollinen.

Tärkeintä on muistaa, että vaikka
sinusta tuntuisi kuinka pahalta tahansa ...

jos otat sopivat askeleet ja puhut
sopiville ihmisille, mustan koiran
päivät menevät kyllä ohi.

En sanoisi, että olen kiitollinen
mustasta koirastani, mutta hän on ollut
uskomattoman hyvä opettaja.

Hän on pakottanut minut arvioimaan ja yksinkertaistamaan elämääni.

Opin, että on parempi kohdata
ongelmani kuin paeta niitä.

Musta koira saattaa aina olla osa elämääni

mutta hänestä ei enää koskaan
kasva entisenlaista petoa.

Meillä on keskinäinen ymmärrys.

Olen oppinut tiedon, kärsivällisyyden,
itsekurin ja huumorin avulla

että pahinkin musta koira voidaan parantaa.

Jos sinulla on vaikeaa,
älä koskaan pelkää pyytää apua.

Se ei ole mitenkään häpeällistä

ainoa häpeä on elämäsi tuhlaaminen.