Colin Stokes: Mitä elokuvat opettavat miehenä olemisesta

Kun Colin Stokesin kolmivuotias poika näki pätkän Tähtien Sodasta, hän oli välittömästi koukussa. Mutta minkälaisen viestin hän omaksuu tästä tieteiselokuvaklassikosta? Stokes peräänkuuluttaa enemmän elokuvia, jotka antaisivat pojille positiivisia vaikutteita: että yhteistyö on sankarillista, ja naisten kunnioittaminen on yhtä miehistä kuin vastustajien voittaminen. (Kuvattu TEDxBeaconStreet -tapahtumassa).

Lempipuuhani isänä olemisessa

on elokuvien katsominen.

Näytän lempielokuviani lapsilleni,

ja kun tyttäreni oli neljä,

katsoimme "Ihmemaa Ozin" yhdessä.

Se hallitsi hänen mielikuvitustaan kuukausia.

Hänen suosikkinsa oli Glinda, tietysti -

hyvä syy käyttää kimaltelevia pukuja

ja taikasauvaa.

Mutta katsomalla sen elokuvan useampaan kertaan,

tajuaa sen erityisyyden.

Nykyään elämme ja kasvatamme lapsia

eräänlaisessa lasten-fantasia-ihmemaa-teollisuus-kompleksissa.

"Ihmemaa Oz" pärjäsi omillaan.

Se ei aloittanut trendiä.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin trendi levisi,

mielenkiintoista kyllä, elokuvalla

jossa metallinen tyyppi

ja karvainen tyyppi

pelastavat tytön pukeutuneina vastapuolen vartijoiksi.

Tiedättekö mistä puhun? (Naurua)

Kyllä.

Nämä elokuvat ovat hyvin erilaisia,

"Ihmemaa Oz" ja nykyelokuvat

ovat hyvin erilaisia.

"Ihmemaa Ozissa" on hyvin vähän väkivaltaa.

Apinat ovat aika aggressiivisia, kuten myös omenapuut.

Mutta jos "Ihmemaa Oz" tehtäisiin nyt,

noita sanoisi: "Dorothy, olet Ozin pelastaja,

joista profetioissa ennustettiin.

Käytä taikakenkiäsi voittaaksesi

ilkeän noidan tietokoneanimoidut armeijat."

Mutta ei se niin mennyt.

Toinen erityisyys "Ihmemaa Ozissa"

on se, että sankarillisimmat,

viisaimmat, ja jopa ilkeimmät hahmot

ovat naisia.

Aloin huomata tämän

näyttäessäni "Tähtien sotaa" tyttärelleni,

vuosia myöhemmin eri tilanteessa.

Tuolloin minulla oli myös poika.

Hän oli vasta kolme.

Häntä ei kutsuttu mukaan. Hän oli liian nuori.

Mutta hän oli toinen lapsi,

ja valvonnan taso oli romahtanut. (Naurua)

Hän siis vaelteli sisään

ja se painui hänen mieleensä

kuten sorsanpoikaset leimaituvat emoonsa --

hän ei edes käsittänyt mitä tapahtuu,

mutta hän imi sen sisäänsä.

Ja pohdin mitä hän oikeastaan oppii.

Saako hän oppia rohkeudesta,

päättäväisyydestä ja lojaalisuudesta?

Oppiiko hän, että Luke

liittyy vastarintaan kaataakseen hallituksen?

Oppiiko hän, että

maailmankaikkeudessa on vain poikia,

poislukien Beru-täti, ja tietysti prinsessa,

joka on todella siisti, mutta suuren osan elokuvasta vain odottaa

voidakseen palkita sankarin mitalilla ja silmäniskulla

kiittääkseen häntä maailmankaikkeuden pelastamisesta,

jonka hän teki perimänsä magian avulla?

Verratataan tätä vuoden 1939 "Ihmemaa Oziin".

Miten Dorothy voittaa elokuvansa?

Ystävystymällä kaikkien kanssa,

ja tulemalla johtajaksi.

Tällaisessa maailmassa haluaisin lapseni kasvattaa --

Oz, eikö? -- eikä maailmassa, jossa jätkät taistelevat,

missä joudumme nykyään olemaan.

Miksi lasten elokuvissa on niin paljon Voimaa -- isolla V:llä --

ja niin vähän

keltatiilisiä teitä?

On paljon hyviä kirjoituksia

väkivaltaisten poika-elokuvien vaikutuksista tyttöihin

ja teidän pitäisi lukea niistä.

En ole lukenut paljon siitä, miten pojat vaikuttuvat niistä.

Omasta kokemuksestani tiedän, että

prinsessa Leia ei antanut riittävää viitekehystä siihen,

miten toimia tässä molempia sukupuolia sisältävässä

aikuisten maailmassa. (Naurua)

Ensisuudelma oli sellainen hetki, jolloin

odotin lopputekstien alkavan lipua,

koska siihenhän elokuvat päättyvät, eikö?

Suoritin tehtävän, sain tytön.

Miksi yhä seisot siinä?

Mitä minun pitäisi tehdä?

Elokuvat ovat hyvin keskittyneitä vastustajan voittamiseen

ja palkinnon saamiseen, eikä niissä ole

paljoa tilaa ihmissuhteille ja muille matkoille.

Yksinkertaistettuna, jos olet poika,

olet kömpelö eläin,

ja jos olet tyttö, tuo soturi-varusteesi.

On paljon poikkeuksia,

ja puolustan Disney-prinsessoja ketä tahansa vastaan.

Mutta ne lähettävät viestin pojille,

että he eivät oikeastaan ole kohderyhmää.

Ne tekevät hyvää työtä opettaessaan tytöille

miten vastustaa vanhojen miesten valtaa,

mutta ne eivät välttämättä näytä pojille,

miten noustaan ukkovaltaa vastaan.

Heille ei ole malleja.

On loistavia naiskirjailijoita,

jotka kirjoittavat uusia tarinoita lapsillemme,

mutta vaikka Hermione ja Katniss ovat viehättäviä ja kolmiulotteisia,

nämä ovat silti sotaelokuvia.

Samalla kaikkien aikojen menestynein studio

suoltaa klassikoita toistensa perään,

joista jokainen käsittelee

pojan tai miehen matkaa,

tai kahta miestä ystävinä, tai miestä ja poikaansa,

tai kahta miestä kasvattamassa tyttöä.

Kunnes, kuten ajattelette, tänä vuonna

tuli viimein "Brave - Urhea".

Suosittelen sitä teille kaikille. Se on nyt saatavissa.

Muistatteko mitä kriitikot sanoivat, kun "Urhea" julkaistiin?

"Oi, uskomatonta, että Pixar teki prinsessaelokuvan."

Se on erittäin hyvä. Älkää antako sen häiritä.

Lähes mikään näistä elokuvista ei läpäise Bechdelin testiä.

En tiedä oletteko kuulleet tästä.

Se ei ole vielä levinnyt laajalti,

mutta ehkä tänään aloitamme liikkeen.

Alison Bechdel on sarjakuvapiirtäjä,

ja 80-luvun puolivälissä hän nauhoitti ystävänsä kanssa

keskustelun näkemiensä elokuvien arvioinnista.

Se on hyvin helppoa. Kolme kysymystä:

Onko elokuvassa enemmän kuin

yksi naishahmo, jolla on vuorosanoja?

Yritetään ylittää se rima.

Entä puhuvatko nuo naiset toisilleen missään elokuvan vaiheessa?

Ja koskeeko keskustelu jotain muuta kuin

miestä, josta molemmat pitävät? (Naurua)

Näin, eikö? Kiitoksia. (Taputuksia)

Kiitoksia paljon.

Kaksi naista, jotka ovat ja puhuvat toisilleen asioista.

Sitä tapahtuu. Olen nähnyt sen,

ja silti näen sitä harvoin elokuvissa

joita rakastamme.

Itse asiassa, kävin tällä viikolla

katsomassa laatuelokuvan, "Argo".

Eikö? Oscar-kuhinaa, pärjää hyvin teattereissa,

vastaa käsitystä siitä, mitä laadukas Hollywood-elokuva on.

Se melkolailla reputtaa Bechdelin testin.

Enkä usko, että sen pitäisi, sillä iso osa elokuvaa

-- en tiedä oletteko nähneet sitä --

tapahtuu lähetystössä, missä miehet ja naiset

ovat piilossa panttivankitilanteen aikana.

On monia kohtauksia, joissa miehet

käyvät syvällistä, angstista keskustelua piilopaikassaan,

ja näyttelijättären huippukohtaus on

kurkistaa ovenraosta ja sanoa "Tuletko pian sänkyyn, kultaseni?"

Siinä on Hollywoodia teille.

Katsotaan numeroita.

Vuoden 2011 sata suosituinta elokuvaa,

kuinka monessa oli naispuolinen pääosan esittäjä?

Yhdessätoista. Ei ihan huono.

Se ei ole niin paljoa, kuin juuri

kongressiin valittujen naisten määrä, mikä on hyvä.

Mutta on tätä isompi numero,

joka tyrmistyttää tämän huoneen.

Viime vuonna New York Times julkaisi tutkimuksen,

jonka hallitus oli tehnyt.

Näin siinä sanottiin.

Yksi viidestä naisesta Amerikan Yhdysvalloissa

sanoo joutuneensa seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi joskus elämänsä aikana.

En usko sen olevan populäärikulttuurin syytä.

Enkä usko lastenelokuvien liittyvän siihen mitenkään.

En edes usko, että

musiikkivideot tai porno liittyvät siihen suoraan,

mutta jokin on menossa vikaan,

ja kun kuulen tuon luvun,

niin ajattelen, että

onpas seksuaalisia pahoinpitelijöitä paljon.

Ketä ne tyypit ovat? Mitä he oikein oppivat?

Mitä he eivät opi?

Omaksuvatko he tarinan, että

miespuolisen sankarin tehtävä on voittaa vihollinen väkivallalla

ja kerätä palkinto, joka on nainen

jolla ei ole ystäviä ja joka ei puhu?

Kellummeko itsekin tuossa kuplassa?

Tiedättekös,

vanhempana minulla on etuoikeus

olla kasvattamassa tytärtä,

kuten monet teistäkin tekevät,

ja tämä tilasto on hälyttävä, ja haluamme

valmistaa heitä maailmaan.

Meillä on työkaluja käytössämme, kuten tyttöenergiaa,

ja toivon, että se auttaa,

mutta en voi olla pohtimatta suojeleeko tyttöenergia heitä,

jos samaan aikaan, aktiivisesti tai passiivisesti,

valmistamme poikiamme ylläpitämään "poikaenergiaa"?

Mielestäni Netflixissä elokuvien valitseminen

on yksi keino tehdä jotain tärkeää,

ja puhun lähinnä isille tässä.

Meidän täytyy näyttää pojillemme

uusi miehuuden määritelmä.

Miehuuden määritelmä on jo kääntymässä ylösalaisin.

Olette lukeneet, kuinka uusi talous

kääntää hoitajan ja ansaitsijan roolit.

Ne heitetään ilmaan.

Poikiemme on opittava löytämään joku keino

sopeutua tähän, joku uusi suhde toisiin,

ja meidän on näytettävä heille,

ja oltava mallina siitä, kuinka tosimies

luottaa sisariinsa,

ja kunnioittaa heitä, ja haluaa heidän tiimiinsä,

ja taistelee oikeita pahiksia vastaan,

joita ovat ne miehet, jotka haluavat pahoinpidellä naisia.

Luulen, että tehtävänämme Netflixissä

on etsiä elokuvia, jotka läpäisevät Bechdelin testin,

jos löydämme niitä,

ja etsiä sankarittaria

jotka osoittavat rohkeutta, yhdistävät ihmisiä,

ja avittaa poikiamme samaistumaan heihin,

sanomaan, "Haluan olla heidän tiimissään,"

koska he tulevat olemaan heidän tiimissään.

Kun kysyin tyttäreltäni hänen suosikkiaan "Tähtien sodassa"

tiedättekö mitä hän sanoi?

Obi-Wan.

Obi-Wan Kenobi ja Glinda.

Mitä näillä kahdella on yhteistä?

Ehkä se ei ole vain kiiltävä asu.

Luulen, että molemmat ovat asiantuntijoita.

Nämä kaksi ihmistä

tietävät enemmän kuin muut,

ja rakastavat tiedon jakamista muille

auttaakseen heitä kasvamaan kykyjensä mukaisiksi.

He ovat johtajia.

Minä pidän tuosta tehtävänkuvasta tyttärelleni,

ja pidän siitä myös pojalleni.

Haluan lisää sellaisia tehtävänantoja.

Haluan vähemmän tehtäviä, joissa pojalleni sanotaan:

"Mene ja taistele yksin,"

ja enemmän tehtäviä, missä hän näkee tehtäväkseen liittyä tiimiin,

ehkä naisten johtamaan tiimiin,

auttaakseen ihmisiä tulemaan paremmiksi

ja olemaan parempia ihmisiä,

kuten Ihmemaa Ozin taikuri.

Kiitoksia.