Hip Hop Genius: Remixing High School Education

learn more and get the book at http://www.hiphopgenius.org
follow on twitter at http://twitter.com/husslington

this video illustrates (literally!) the concept of Hip Hop Genius. these ideas are explored more fully in sam seidel's book, Hip Hop Genius: Remixing High School Education (hiphopgenius.org)

the drawings were done by Mike McCarthy, a student at College Unbound (collegeunbound.org), a school that exemplifies many of the values espoused in the film. the entire video was shot in College Unbound's seminar space, where Mike has built a studio for his company Drawn Along (drawnalong.com).

the end sequence was shot by Graham Wheeler, a recent graduate of the East Bay Met (eastbaymet.org), a high school that also embodies many of the principles of Hip Hop Genius. Graham and Mike edited the whole video as well.

the beat at the end was made by DJ Tek, who worked with sam at the AS220 Broad Street Studio (as220.org/​youth)... their work there was the genesis of much of the thinking about Hip Hop Genius. several of the young people in the video are or have been affiliated with that program.

Tim Natividad collaborated with sam on the ideation and writing.

big shouts to everyone who appears in the video and to everyone who came through, but didn't make it in; big shouts to David "TC" Ellis, Tony Simmons, and everyone at the High School for Recording Arts (hsra.org); and big shouts to the whole Hip Hop Genius crew. check us out at HIPHOPGENIUS.org

Ollessani 20-vuotias aloin opettaa nuorisovankilassa.

Vaikka minua ja nuoria erotti moni asia,

huomasin nopeasti, että jaoimme oppilaideni kanssa yhden tärkeän asian:

rakkauden hip hopiin.

Seuraavien vuosien aikana räpmusiikista tuli opettamieni tuntien pääsisältö

ja näin heikosti motivoituneiden oppilaiden kehittyvän johtajiksi ja asiantuntijoiksi.

Hip hop -kulttuurin yhdistävien elementtien kautta

minä ja oppilaani opimme kieltä, elämäntaitoja

ja rakastamaan toisiamme ja itseämme enemmän.

Havaitessani jatkossa, kuinka koulutusjärjestelmämme asettuu

mustia ja latino-opiskelijoita sekä pienituloisista yhteisöistä tulevia opiskelijoita vastaan

kysyin itseltäni, mitä muuta me kasvattajina voisimme oppia hip hopista,

mielettömän innovatiivisesta ja vaikuttavasta globaalista ilmiöstä,

joka on lähtöisin näistä samoista yhteisöistä.

Kun puhun hip hopista, en tarkoita ainoastaan musiikkia

tai musiikkia, graffitia ja tanssia, joita pidetään hip hopin keskeisinä elementteinä.

Viittaan sekoitukseen luontaisia kykyjä, itseluottamusta ja kekseliäisyyttä,

jotka kehittyvät sorretuissa yhteisöissä,

kuten hip hop -kulttuurin kehitys on osoittanut.

Puhun jamaikalaisesta teinistä South Bronxissa,

joka ottaa kaksi samaa levyä

ja pöyrittää niitä edestakaisin

luoden niistä uuden musiikkiteoksen

soittamalla tanssittavimpia kohtia uudestaan ja uudestaan.

Puhun inspiroivista kuvataiteilijoista,

jotka huomasivat, etteivät tarvitse gallerioita edustamaan itseään

ja saadakseen töitään esille, vaan sen sijaan maalasivat junavaunuja

ja saivat töilleen hetkessä satojatuhansia katsojia.

Puhun koulunsa kesken jättäneestä kaverista Marcyn lähiöstä,

joka yritteliäisyytensä ja räptaitojensa avulla

siirtyi huumeiden myymisestä myymään levyjään auton takakontista

ja lopulta tuotteitaan Macy's-tavaratalossa.

Tämä on asia, jota minä ja kollegani kutsumme hip hop -neroudeksi,

se on luovaa kekseliäisyyttä rajallisten resurssien äärellä

tai kuten asia usein ilmaistaan hip hop-yhteisössä:

"flipping something outta nothing".

Kuinka tämä uskalias lähestymistapa voisi vaikuttaa koulutusjärjestelmäämme?

Aluksi, meidän on tarkasteltava hip hop -pioneerien luovuutta,

aivan kuten hip hop -tuottajat sämpläävät kappaleita

muista genreistä luodakseen uutta musiikkia

yleisön korville, hip hop -kasvattajat voivat lainata useista eri menetelmistä

ja sekoittaa eri kasvatusmenetelmistä

kohtaakseen oppilaidensa tarpeet.

Jos edellinen kuulostaa liian abstraktilta, katso minnesotalaista

Highschool for Recording Artsia, jossa projekteihin perustuva oppiminen

ja suoriutumiseen perustuva arviointi yhdistetään taiteelliseen, ammatilliseen ja liiketaloudelliseen koulutukseen

yhteistyössä paikallisten collegejen kanssa, ja jossa oppilailla on paljon vaikutusvaltaa.

Meidän ei tarvitse tehdä samoin kuin aiemmin on tehty tai noudattaa ainoastaan yhtä mallia.

Voimme sämplätä ja yhdistää useita opetusmenetelmiä

ja koulumuotoja löytääksemme oppilaitamme parhaiten palvelevan sekoituksen.

Meidän on myös omaksuttava arvo, jonka hip hop antaa tuoreudelle:

Eilisen kova biitti...oli kova biitti eilen.

Kenen tahansa, joka tekee tämän päivän kovia biittejä,

on tehtävä jotain uutta ja erilaista pysyäkseen kiinnostavana.

Maailma ympärillämme muuttuu vauhdilla.

Top 10 -ammatteja vuonna 2010 ei ollut kuusi vuotta sitten olemassa.

Hip hopille ominainen tuoreuden arvostaminen tulisi levitä myös kouluihimme.

Ja meidän on oltava kekseliäitä.

1970-luvulla tuhannet perheet päättivät vaihtaa

linoleumlattiansa uusiin.

Köyhillä asuinalueilla vanha linoleum jätettiin pinoihin katujen varsille.

Nuoret, joilla ei ollut pääsyä huvipaikkoihin tai tanssitunneille,

tekivät vanhempiensa jätteestä tanssilattian itselleen

ja keksivät uusia tanssiliikkeitä kuten windmillin ja headspinin

maksimoidakseen sen kaiken potentiaalin.

Kohdatessamme rajoituksia omissa resursseissamme

meidän on kasvattajina keksittävä uusia alustoja,

joiden suojissa voimme jatkaa tanssiamme,

sekä keksittävä, mitkä meidän liikkeemme ovat.

Mikrofonin, spraymaalin ja levysoitinten takana nuorilla on opetukseensa liittyviä

mahtavia ideoita ja luontaista kykyä.

Hip hop -nerous ei ole ainoastaan opettajia käyttämässä hip hop -musiikkia

saadakseen lapset menestymään perinteisessä koulussa.

Se on opetuksen muuttamista arvostamaan nuorten lahjakkuutta

ja perustumaan siihen.

Se on uskomattomia mahdollisuuksia, jotka tulevat esiin,

kun oppilaat ovat sitoutuneita,

ei vain kuluttajina, vaan luojina.

Meidän ei tarvitse lähteä liikkeelle olemassa olevien perinteisten rakenteiden sisältä.

Meidän on ulotettava ajattelu luokkahuoneen ulkopuolelle ja rakennettava

instituutioita, jotka vastaavat pohjimmiltaan paremmin

nuorten kiinnostuksen kohteisiin ja heidän kekseliäisyyteensä

Meidän on luotava kouluja ja kolujärjestelmiä,

jotka eivät ainoastaan opeta hip hopia, vaan ovat sitä.